Tie tähtiin – Vinttikoirat tassuttelivat suoraan sydämeen

Jaa tämä

Askolalainen Zaida Hämäläinen ei ollut aiemmin ajatellut olevansa vinttikoira-ihminen. Kohtalo päätti kuitenkin toisin, kun pitovaikeuksien vuoksi uutta kotia etsinyt puolanvinttikoira-howavart sekoitus Wäiski muutti perheeseen ja polskit veivät Hämäläisen sydämen mennessään.

– Minulla on ollut koiria aina. Vuonna 2006 aavistin, että yhteinen aika vanhan sekarotuisen koirani kanssa tulee pian päätökseensä ja aloimme hiljalleen suunnitella uuden koiran hankintaa. Olin nähnyt tuttavani Wäiski-pennun pariin otteeseen ja tykästyin kovasti hyperaktiiviseen poikakoiraan. Pian tuttavani soitti ja kysyi, olisinko kiinnostunut ottamaan uutta kotia etsivän koiran itselleni. Urani vinttikoirien parissa alkoi siis puolikkaalla vinttikoiralla, Hämäläinen nauraa.

– Syksyn mittaan tutustuimme muihin polski-ihmisiin ja seuraavan vuoden maaliskuussa kuulimme pian syntyvästä puolanvinttikoirapentueesta. Lähdimme vain katsomaan pentuja, mutta tietäähän sen, miten siinä käy.

Alfa-poika (Polskis Alfa Romeo) liittyi laumaan kesäkuussa 2007 ja Hämäläisen vinttikoiraharrastus eteni isoin harppauksin. – Kävimme alusta saakka viikottain pentutreeneissä, leikimme vieheen kanssa ja pian olimmekin jo ensimmäisissä vinttikoiratreeneissä.

Vinttikoirat kilpailevat sekä rata- että maastojuoksussa. Alfan isä Bassebastion Aurum on palkittu useana vuonna Suomen maastojuoksumestariksi ja myös Alfan potentiaali tuli ilmi jo varhaisessa vaiheessa.

– Oleellista oli se, että koiralla oli itsellään vahva halu juoksemiseen. Kun koiran vei lähtöpaikalle, sen katse oli nauliintunut vieheeseen eikä se nähnyt tai kuullut sillä hetkellä enää mitään muuta. Alfalla oli myös kova tarve osoittaa oma vahvuutensa kisapaikalla uhoamalla ja rähisemällä, joskaan se ei koskaan kisoissa tapellut kilpakumppanin kanssa.

Alfan kilpaura käynnistyi 18 kuukauden iässä ja se sai sertin heti ensimmäisistä maastokisoistaan. Jo seuraavana vuonna Alfa juoksi 2. sijalle EM-kisoissa. Tämän jälkeen EM-startteja kertyi vielä kaksi, joista viimeisimmässä vuodelta 2012 tuli voitto.

Alfa keräsi kokemusta myös näyttelykehistä ja siitä tuli muotovalio 2-vuotispäivänään. – Halusin Alfasta käyttövalion, johon vaaditaan näyttelytulos. Sen jälkeen kävimme näyttelyissä harvemmin ja lähinnä vaan muistuttamassa yleisöä, että puolanvinttikoiratkin ovat olemassa.

Hämäläinen on aina harrastanut koirien ehdoilla ja niiden hyvinvointia ajatellen. – Vuonna 2013 oli vielä tarkoitus lähteä puolustamaan EM-mestaruutta mutta Alfa loukkaantui alkukaudesta ja todettiin, että parempi jättää kisat väliin. Alfa pääsi viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviä.

Vieheestä kiinni

Hämäläisen koiralauma on nykyisin kasvanut jo viiteen koiraan. Alfa-isänsä tassunjäljissä kulkevat parivuotiaat tulevaisuuden toivot Terracotta ja Hurjahurtazharacz eli Hartzu. Viehevarma ja ketteräliikkeinen Terracotta on Hämäläisen mukaan “pieni taskuraketti”, joka tähtää maastoradoille kun taas isokokoisempi veljensä Hartzu on nopeudellaan osoittanut potentiaalia ratajuoksijaksi. Molemmat starttaavat tosissaan ensi kaudella.

Puolanvinttikoirissa ei ole selkeästi rata- tai näyttelylinjaisia sukuja. Ruuminrakenne toki vaikuttaa niin koiran nopeuteen kuin koordinaatiokykyynkin.

– Meille jääneet pennut valikoituvat luonteensa perusteella. Seurasimme, mitkä pennuista innostuivat leikittäessä vieheestä eniten. Terracotta oli välittömästi vieheessä kiinni eikä olisi suostunut luovuttamaan siitä millään. Jos pentu ei luontaisesti kiinnostu jahtaamisesta, niin sitä on hankala sille myöskään opettaa. Tosin osalla koirista vietti saattaa syttyä vasta esimerkiksi 2-3 vuoden iässä.

Laumaa täydentää nykyisin myös Katariina Sarinin kanssa yhteisomistuksessa oleva Italian tuliainen Rokka (Highwind Cristallo di Rocca), jossa saattaa olla ainesta Terracottan tulevaksi sulhaseksi. Viime syksynä ensimmäistä kertaa startannut Rokka juoksi kesän EM-kisoissa hienosti viidennelle sijalle ja vauhti tuntuu vaan kiihtyvän.

Koiralauma vaatii aikataulujen ja arjen hallintaa

Hämäläinen työskentelee kotoa käsin yksityisyrittäjänä, mikä on koiraharrastuksen näkökulmasta ideaalinen tilanne. – Tuttavani kulkee Lappeenrannasta Hyvinkäälle treeneihin pari kertaa viikossa. Se, että jaksaa työpäivän jälkeen istua 3 tuntia autossa 3 minuutin juoksuvuoron takia, kertoo paljon siitä, kuinka sitoutunutta porukkaa vinttikoiraihmiset ovat, Hämäläinen toteaa.

Koira-arjen pyörittämisessä kaivataan silti apukäsiä. – Viiden koiran kanssa ei voi lähteä yksin lenkille ja treeneihin tai kisamatkoille lähden yleensä 1-2 koiran kanssa kerrallaan. Mieheni auttaa aina kun töiltään ehtii ja ystäväpiirissä on onneksi ihania ihmisiä, jotka ovat yhtä hurahtaneita vinttikoiriin kuin minä.

Niin kutsutut polskipiirit ovat Suomessa pienet, onhan rekisteröityjä puolanvinttikoiriakin Suomessa tällä hetkellä vain 37 yksilöä. Suomessa on usein mahdotonta saada puolanvinttikoirien ratapuolelle virallista lähtöä, koska siihen vaaditaan vähintään 6 ratakirjan saanutta koiraa. Maastopuolella jäi kuluneena vuonna SM-kisat kokonaan väliin, koska tarvittavaa neljää koiraa ei luokkaan sillä hetkellä löytynyt. – Minulta löytyy junioreita kotoa kolme kappaletta myös siitä syystä, että haluan omalta osaltani edesauttaa sitä, että kisoissa koirille löytyisi riittävästi juoksukumppaneita, Hämäläinen kertoo.

Muita koiranomistajia autetaan puolin ja toisin. – Meillä on melko tiivis yhteisö ja olemme netin kautta yhteydessä lähes päivittäin. Pentueen omistajatapaamisia tai vinttikoirayhdistyksen kokoontumisia on muutaman kerran vuodessa.

Maastojuoksu on koiralle luontaista toimintaa

– Kun lähipellot ovat käytettävissä, käymme 2-3 kertaa viikossa reilun tunnin peltolenkeillä, joiden aikana koirat saattavat juosta parhaimmillaan jopa 30-40 kilometriä, kertoo Hämäläinen treenirutiineistaan. – Alfa ei suostunut juoksemaan umpihangessa, ja sen kanssa treenattiin myös viikottaisilla uinneilla. Uiminen tukee hieman erilaista lihastenkäyttöä ja otamme sen ohjelmaan myös nuorien koirien kanssa tänä talvena. Lisäksi teemme perusvoimaharjoittelua esimerkiksi vetotreenien avulla tai juoksuttamalla koiria hiekkakuopalla.

– Juniorit riehuvat lisäksi keskenään useita tunteja päivässä aidatulla pihallamme. Iso kallioita, puita ja vaihtelevaa maastoa sisältävä tonttimme on omiaan kehittämään koirien ketteryyttä.

Maastojuoksu on fyysisesti vaativa laji ja erilaisia venähdyksiä ja jumituksia saattaa tulla helposti. Hämäläinen hieroo koiriaan itse tai käyttää niitä koirahierojalla. Huomaamattomat jumit aukeavat parhaiten osteopaatin käsittelyssä, jossa koirat käyvät myös säännöllisesti kisakauden aikana.

Hämäläisen koirien ruokavalio koostuu vuoden ympäri energiapitoisesta nappulan ja raakaravinnon yhdistelmästä. Ennen kisoja koirat syövät helposti sulavaa “polttoainetta”; kananmunaa, kalaa ja raakaruokaa terästettynä vitamiineilla. Valkosipulia koirat saavat säännöllisesti rouheena raakalihan joukossa, se pitää Hämäläisen mukaan myös punkit loitolla.

– Meillä ei hifistellä painon kanssa, vaan ruokin maalaisjärjellä ja yleensä koirat syövätkin itsetoimisesti vain sen verran, että nälkä lähtee.

Tulevaisuuden tavoitteeksi Hämäläinen asettaa EM-kisapaikan sekä Terracottalle että Rokalle ja erityisesti jälkimmäiselle myös mahdollisimman hyvää sijoitusta. – Tärkein tavoite on tietysti se, että koirat pysyvät kunnossa ja terveenä. Koiraurheilussa on aina niin monta muutakin liikkuvaa tekijää kuin pelkkä koira.

– Maastojuoksu on koiralle luontaista toimintaa, se vastaa hyvin pitkälle aitoa saaliseläimen jahtaamista, Hämäläinen kuvailee lajin viehätystä ja suosittelee lajiin tutustumista vierailemalla esimerkiksi Hyvinkään tai Helsingin Tuomarinkylän vinttikoiraradalla.

Teksti: Dogimedia

Jätä kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään lähettääksesi kommentin.