Jäljelle jäi tyhjä peti ja iso ikävä

Jaa tämä

Rakkaan lemmikkinsä lopettamista harkitseva ihminen joutuu jossain vaiheessa tekemään vaikean päätöksen. Eläinlääkäri ja ystävät voivat antaa neuvoja ja tukea, mutta omistaja joutuu tekemään lopullisen päätöksen. Jotkut ihmiset haluavat tehdä sen ennen kuin lemmikin vaivat pahenevat. Jotkut taas odottavat, että lähtö on selvästi lähellä. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää vaihtoehtoa, kunhan koira ei tarpeettomasti kärsi.

Eutanasia, eli koiran ”nukuttaminen” on raskas ja lopullinen päätös, mutta se tulisi nähdä rakkaudenosoituksena rakkaalle ystävälle. Tässä yksi tarina lemmikin viimeisestä matkasta.

Oli vuosi 2013. Kesä oli kauneimmillaan, kun musta labradorinnoutajanarttu kirmasi pihalla kahden muun koiran kanssa. Elokuinen perjantai tuntui normaalilta, ja illan kääntyessä yöksi perheen kolme koiraa kävi samaan huoneeseen nukkumaan. Lauantai-iltana nukkumaan mennessä koiria oli enää kaksi.

Labradorinnoutajanarttu Sandy oli Lappeenrantalaisen Marika Rossin toinen koira. Se tuli perheeseen vuonna 2006 edellisen omistajan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Koira lunasti paikkansa perheenjäsenenä heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

— Sandyn piti tulla käymään meille vain koekäynnille, mutta käynti jäikin loppuelämän mittaiseksi.

Se yksi lääkärikäynti

Rossin edellisestä koirasta oli ollut jo aikaa, kun Sandy tuli perheeseen. Huumorintajuinen narttu nappasi omistajaltaan nopeasti luulot pois keksimällä mitä erikoisempia tempauksia.

— Erään kerran tulin töistä kotiin ja oven avatessani asunnosta lemahti aivan hirveä haju. Sandy oli työpäivän aikana syönyt muovipussissa olleen kalan folioineen päivineen ja palan painikkeeksi napannut vielä ruisleipäpussin sekä viipurinrinkelin. Sinä päivänä kuurattiin seitsemän mattoa ja kaikki lattiat, Rossi muistelee.

Koiran myötä päivystyskäynnit tulivat tutuksi Rossille. Sandyn kanssa päivystävällä eläinlääkärillä käytiin usein, mutta yhden kerran Rossi muistaa selkeämmin kuin muut. Sandyn ollessa 11-vuotias kertoi eläinlääkäri sen keuhkojen olevan täynnä nuppineulanpään kokoisia syöpäpesäkkeitä.

— Eläinlääkärin ehdotus oli antaa koiralle lopetuspiikki. Minä vastasin, että laittakaa koira pakettiin, me lähdemme kotiin. Tunsin koirani ja tiesin, että se oli oikea päätös.

Viimeinen yhteinen hetki

Elokuisena lauantaiaamuna vuonna 2013 Sandyn tilanne muuttui. Rossi löysi koiransa sätkimästä ja vatkaamasta lattialta. Kun koira nostettiin maasta, pyörivät sen silmät päässä ja se laski alleen.

— Soitimme päivystävälle eläinlääkärille, joka kertoi seisovansa kädet lehmän takapuolessa, eikä ehtisi heti paikalle. Näin, että koira teki lähtöä, mutta eläinlääkäri sanoi soittavansa hetken päästä uudestaan.

Matka eläinlääkärille oli piinaavan pitkä. Ovella vastassa oli lääkäri, jonka kanssa sovittiin koiran lopettamisesta. Kun oli aika pistää eutanasiapiikki koiran suoneen, ei suonia löytynytkään. Muita vaihtoehtoja ei jäänyt enää jäljelle kuin laittaa piikki suoraan koiran sydämeen.

— Seurasin vierestä, kun eläinlääkäri laittoi piikin Sandyn sydämeen. Kokemus oli järkyttävä. Verta oli kaikkialla, eikä itkusta meinannut tulla loppua. En kuitenkaan olisi antanut itselleni anteeksi, jos en olisi ollut paikalla koirani viimeisinä hetkinä.

Ystävät odottivat ovella

Eläinlääkäriltä palatessa menetyksestä tuli todellinen. Ovella olivat vastassa perheen kaksi muuta koiraa ja Sandyn tyhjä peti. Samana lauantaipäivänä monen vuoden uskollinen ystävä päätti viimein matkansa pihapiirin perälle kaivettuun hautaan.

Kaksi vuotta Sandyn lopettamisen jälkeen Rossin elämä on palannut vähitellen takaisin raiteilleen. Aiheesta puhuminen nostattaa edelleen kyyneleet silmiin. Elämää on kuitenkin opittu jatkamaan päivä kerrallaan.

— Sandyn kuollessa en menettänyt vain lemmikkiä. Sandy oli meille perheenjäsen.

Sandy oli rakas perheenjäsen. Kuva: perhealbumi

Jätä kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään lähettääksesi kommentin.