ulkomuototuomari

Tie tähtiin – tuomarityön perustana on rakkaus koiria kohtaan

Jaa tämä

Ulkomuototuomari Vesa Lehtonen ei juuri esittelyä kaipaa koiranäyttelyihmisten keskuudessa. Tuomarointi- ja koirankasvatustyön lisäksi Lehtonen luennoi sekä kouluttaa myös trimmausta ja näyttelyesittämistä niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Koirakärpänen puraisi Lehtosta vuonna 1989, jolloin hän hankki ensimmäisen rotukoiransa, valkoisen länsiylämaanterrierin. Harrastus vei mennessään koirayhdistystoimintaan sekä hieman myöhemmin näyttelykehiin: aluksi esittäjän ja myöhemmin tuomarin roolissa. Vuonna 1991 syntyi myös Lehtosen kasvattama ensimmäinen oma pentue valkoisia länsiylämaanterriereitä. Kiinnostus eri rotuja ja niiden erityispiirteitä kohtaan kasvoi näyttelykehiä kiertäessä ja Lehtonen hakeutui ulkomuototuomarikoulutukseen vuonna 2009.

– Suurin innoittajani on ollut aina yleinen kiinnostus ja rakkaus koiriin, Lehtonen toteaa.

68 rodun ammattilainen

Koiranäyttelyissä ulkomuototuomarin tehtävänä on toimia puolueettomana asiantuntijana, joka määrittelee, kuinka hyvin esitettyjen koirien ulkomuoto vastaa FCI:n (Fédération Cynologique Internationale) hyväksymää virallista rotumääritelmää.

Tie ulkomuototuomariksi on pitkä ja vaatii paljon sekä työtä että sitoutumista. Ulkomuototuomareiden koulutus on monivaiheinen ja Suomessa siitä vastaa pääasiassa Suomen Kennelliitto. Ulkomuototuomariksi pyrkivällä tulee olla suoritettuna kehätoimitsijakurssi, kasvattajan perus- ja jatkokurssit sekä Kennelliiton alkeiskurssit, joilla käsitellään muun muassa koiran rakennetta ja liikkeitä, arvosteluperusteita sekä tuomarietiikkaa.

Lehtonen esittää menestyksekkäästi koiria näyttelyissä myös itse.

Peruskoulutukseen päästäkseen tulee läpäistä myös vaativa soveltuvuuskoe, jossa kokelaiden taitoja kuvata koirien mittasuhteita, muotoja, rakennetta ja liikuntaa sekä rotutuntemusta selvitetään niin kutsutulla ”koirasilmätestillä”.

Varsinainen peruskoulutus kestää noin 5-6 koulutusviikonloppua ja aihealue on runsas aina erilaisista karvanlaaduista kehässä käyttäytymiseen. Loppukoe koostuu kirjallisesta osuudesta ja arvostelukokeesta. Tämän lisäksi tuomarikokelaan tulee suorittaa vähintään neljä harjoitusarvostelua sekä hyväksytty arvostelukoe omasta rodustaan pätevöityäkseen ulkomuototuomariksi. Arvosteluoikeuksiaan voi myöhemmin laajentaa useampaan eri rotuun osallistumalla rotukohtaisiin erikoiskoulutuksiin ja suorittamalla yhden harjoitusarvostelun sekä hyväksytysti rotukohtaisen arvostelukokeen.

Lehtosen kouluttautuminen eri rotujen arvostelijaksi on kattavaa: hän on pätevöitynyt arvostelemaan 68 rotua, jotka koostuvat kaikista terriereistä (ryhmä 3), lähes kaikista spanieleista, noutajista ja vesikoirista (ryhmä 8) sekä useasta seurakoira- ja kääpiökoirarodusta (ryhmä 9).

– Tuomarityöskentely on jatkuvan oppimisen tie. Se antaa samalla paljon uusia ajatuksia “omaan” rotuun, koiriin ja kasvatustyöhön liittyen, Lehtonen toteaa.

Hyvältä ulkomuototuomarilta vaaditaan toki muutakin kuin koesuorituksia.

– Ammattitaitoinen ulkomuototuomari osoittaa vilpittömästi kiinnostusta arvosteltavaksi tuotuja koiria kohtaan ja perustelee omat arvostelunsa. Vaikka tuomarilla on tietynlainen arvovalta, käyttäytyy hän aina korrektisti ja laskeutuu niin sanotusti jalustaltaan kehään ihmisten ja koirien pariin. Hyvä ulkomuototuomari osaa tehdä oman kehänsä työskentelyn helpoksi ja miellyttäväksi, Lehtonen listaa tuomarilta vaadittavia ominaisuuksia.

Koirantäyteistä elämää myös kehien ulkopuolella

Lehtonen on omistautunut koiraharrastukselle siinä määrin, että voidaan puhua jo elämäntavasta.

– Käytännössä suurin osa viikonlopuista vuodessa kuluu joko näytteilleasettajana, tuomarina, kouluttajana tai luennoitsijana, Suomessa tai ulkomailla. “Ylimääräisellä ajalla” olen usein erikoiskoulutuksissa oppimassa uusista roduista, Lehtonen naurahtaa. – Koen saavani tästä niin paljon, että se vie eteenpäin. Jokainen viikonloppu on omalla tavallaan erilainen ja aina oppii jotain uutta. Reissuilla tapaa aina samanhenkisiä ihmisiä ja suurin osa ystävyyssuhteistanikin on syntynyt koiraharrastuksen parissa, Lehtonen listaa parhaita puolia.

Ulkomuototuomariksi ei kannata kouluttautua rahan takia.

– Ulkomuototuomarointi on vapaaehtoistyötä, josta ei makseta palkkaa kulukorvauksia ja päivärahaa lukuun ottamatta. Kauemmas lähdettäessä järjestäjä tyypillisesti korvaa myös majoituksen ja ruokakulut. Luennoista ja seminaareista saa toki satunnaisia tuloja.

Ulkomuototuomaria sitoo arvosteluissa myös vastuu rodun jalostuksen ohjaamisesta.
Lehtosen mielestä tämä painottuu tulevaisuudessa entistä enemmän.

– Haasteena tulee olemaan koirien terveydestä huolehtiminen. Tietyt rodut on jalostettu liian pitkälle, joten paluu taaksepäin luonnollisempaan on vääjäämätöntä, jotta voidaan säilyttää rotukohtaiset ominaisuudet ja ylläpitää koirien terveyttä. Myös tuomareiden pitää pystyä rehellisesti näkemään missä menee raja terveysriskin kanssa. Mielestäni on hyvä, että tämä asia herättää keskustelua. Koirankasvatuksen lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla hyvinvoiva ja elinkelpoinen yksilö.

Lehtosen tulevaisuuden suunnitelmissa on jatkaa kasvatustyötä valkoisten länsiylämaanterriereiden osalta. Jatkossa hän aikoo myös hankkia lisää arvosteluoikeuksia yhä useammalle rodulle, joten tiivis opiskelu jatkuu rotukohtaisten erikoiskoulutusten parissa.

– Elämä jatkuu siis kuten tähänkin saakka: koirien parissa mahdollisimman laajassa skaalassa monelta eri kantilta, Lehtonen tiivistää tulevaa.

 

Kuvat: Vesa Lehtosen kotialbumi

Jätä kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään lähettääksesi kommentin.