Suomenpystykorva

Jaa tämä
  • Roturyhmä: Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit (FCI 5)
  • Alkuperämaa: Suomi
  • Luonne: Rohkea, tarmokas, vilkas ja peräänantamaton
  • Rakenne: Hyväryhtinen, kiinteä ja kuiva. Suomenpystykorva on keskikokoa pienempi koira. Nartun ihannekorkeus on 42cm ja uroksen 47cm.
  • Väri: Ruskean- tai kellanpunainen selästä ja mieluiten kirkas väri. Vaalempia karvat ovat hännässä, reisien takaosassa, raajojen sisäpuolella, rinnassa, vatsassa, korvien sisutassa, leuan alla ja poskissa. Rinnassa sallitaan valkea piirto ja käpälissä hiukan valkeaa väriä.
  • Turkki: Pystyä tai puolipystyä ja pitkähköä rungossa, jäykempää karva on selässä ja niskassa. Karva on ihonmyötäistä ja lyhyttä raajoissa ja päässä raajojen takaosaa lukuun ottamatta. Erityisesti suomenpystykorvauroksilla jäykkä karva lavoissa on huomattavasti karkeampaa ja pidempää. Hännän ja reisien takaosan karva on tuuheaa ja pitkää. Pohjavilla on lyhyt, tiheä, vaalea ja pehmeä.

Historia

Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä suomenpystykorvan tyyppinen koira on ollut jo satojen vuosien ajan käytössä riistan metsästyksessä. Alkujaan päätavoite rodun suhteen oli aikaansaada kaunis lintukoira, joka haukkuu hyvin puuhun. Käyttötarkoituksen ja tyypin puolesta samankaltaisia yksilöitä löydettiin lähinnä maan pohjois- ja itäosista, kun 1890-luvulla aloitettiin rotuunotto. Vuonna 1979 valittiin suomenpystykorva Suomen kansalliskoiraksi. Rotu on tulosta korkealuokkaisesta koiranjalostustyöstä,- suomenpystykorva on suoraan ilman risteytyksiä luonnonkannasta jalostettu rotu ja se tekeekin kansalliskoirasta metsästyskoirana harvinaisuuden. Suomenpystykorvaa pidetään kansallisaarteena ja arvokasta kulttuurityötä onkin vaalia sen kantaa. Rotu on arvokkaan suomalaisen kulttuuriperinnön edustaja ja liittyy Suomen kansan historiaan kiinteästi.

Suomenpystykorva on Suomen kansalliskoira.

Luonne ja käyttötarkoitus

Suomenpystykorva on siis luonteeltaan rohkea, tarmokas, vilkas ja peräänantamaton. Mainitsemisen arvoinen luonteen erityispiirre on myös vartiointivietti, joka on kehittynyt rodulla kohtalaisen hyvin. Omaperäistä rodussa on se, että se on uskollinen pelkästään isännälleen ja kotiväelleen. Vihaisuutta ei kuitenkaan sallita, vaikka suomenpystykorva voikin olla hiukan pidättyväinen vieraita kohtaan. Vihaisuus ja esimerkiksi liiallinen arkuus kuuluvat hylkäävien virheiden joukkoon. Suomenpystykorva omaa voimakkaan metsästysvietin, viihtyy ulkona todella hyvin ja on myös helppohoitoinen. Rodun tarkoitus on olla metsästyksessä käytettävä koira. Riistalla työskennellessään  suomenpystykorva on varsin itsenäinen, mutta myös yhteistyöhaluinen. Riistan se ilmaisee haukunnallaan. Sitä käytetään pääasiallisesti vesilintujen, metsäkanalintujen, hirven ja pienpetojenkin metsästyksessä.

Suomenpystykorva on luonteeltaan tarmokas ja vilkas.

Terveys

Kokonaisuutena suomenpystykorva on terve rotu. Rodun perinnöllisinä sairauksina esiintyy kuitenkin epilepsiaa sekä polvi- ja silmävikoja. Sairauksista epilepsia on ollut rodun jalostuksen kannalta vaikuttavin tekijä ja siihen onkin kiinnitetty paljon huomiota. Vuodesta 2002 suomenpystykorvan rotujärjestöllä on ollut laskennallinen epi-luku käytössään epilepsian vastustamiseksi. Rodun tilannetta seurataan terveyden osalta jatkuvasti.

Lähteet ja lisätiedot:

  • https://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/attachments/rotumaaritelmat/fci_5/5suompk.pdf
  • https://spj.fi/rodut/suomenpystykorva/rotukuvaus/luonne/
  • https://spj.fi/rodut/suomenpystykorva/terveys/
  • Anikari, O. 2017. 100-vuotias Suomi juhlii kotimaisia koirarotuja. Puoli kaupunkia, 15, 9.
  • Kuvat: Heidi Lahtinen

Jätä kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään lähettääksesi kommentin.