sheltti

Shetlanninlammaskoira

Jaa tämä
  • Roturyhmä: Lammas- ja karjakoirat (FCI 1)
  • Alkuperämaa: Iso-Britannia, Shetlandinsaari
  • Luonne:  iloinen ja aktiivinen
  • Rakenne: sopusuhtainen, säkäkorkeus on uroksilla 37 cm sekä nartuilla 35,5 cm ja yli  2,5 cm poikkeama ylös- tai alaspäin on vakava virhe
  • Väri:  soopeli, kolmivärinen, sinimarmonoitu, mustavalkoinen, musta punaruskein merkein
  • Turkki: pitkäkarvainen

Shetlanninlammaskoira on yksi Suomen suosituimmista koiraroduista. Sen kerrotaan soveltuvan olosuhteisiin kuin olosuhteisiin, mikä saattaa selittää sen suosion. Arkikielessä törmää ”sheltti” sanaan puhuttaessa shetlanninlammaskoirasta.

Historia
Shetlanninlammaskoira on kotoisin Shetlannin saarilta Isosta-Britannista. Rodun alkuperäinen nimi oli ”Shetland Collie”. Nimeä muutettiin, ettei sitä sekotettaisi silloiseen pitkäkarvaiseen skotlanninpaimenkoiraan. Englannin Kennelliitto rekisteröi rodun vuonna 1909.

Shetlanninlammaskoiran alkuperästä ei varmuudella tiedetä muuta kuin että se polveutuu colliesta. Shetlannin saarten ensimmäisiä asukkaita olivat sinne 600-luvulla saapuneet piktit ja he toivat mukanaan lampaita sekä koiria.  Saarilla oli vahtivia paimenpystykorvia sekä Norjasta että Islannista. Skotlannista tuotiin alkucollieita, eli nykyisen bordercollien esi-isiä. Rotuun sekoitettiin pieniä rotuja, kuten kingcharlesinspanielia ja pomeraniania. Vuonna 1908 perustettiin ensimmäinen rotuyhdistys ja rotumääritelmä ohjasi shetlanninlammaskoiraa enemmän pienen pitkäkarvaisen collien näköiseksi. Suomeen ensimmäiset shetlanninlammaskoirat tulivat 1950-luvun alussa.

Shetlanninlammaskoira hyppääLuonne ja käyttötarkoitus

Luonteeltaan shetlanninlammaskoira on niin sanotusti helppo koira.  Se ei yleensä ärhentele muille koirille eikä ole aggressiivinen muita koiria tai ihmisiä kohtaan. Se soveltuu hyvin ensimmäiseksi koiraksi.

Shetlanninlammaskoira on lempeä, mutta se voi olla vieraita kohtaan varautunut. Omaa perhettään kohtaan se on rakastavainen ja erittäin kiintynyt siihen. Shetlanninlammaskoiralla on taipumusta herkkähaukkuisuuteen. Jotkut shetlanninlammaskoirat voivat olla arkojakin, mutta sitä piirrettä voi koulutuksella saada pois.

Shetlanninlammaskoiralle riittää peruskoulutus. Koulutuksen on hyvä olla pehmeää eikä kovia otteita kannata käyttää ollenkaan. Shetlanninlammaskoira on nopea oppimaan uusia asioita ja se on miellyttämishaluinen, mikä helpottaa sen kouluttamista.

Alkuperältään rotu on paimenkoira. Shetlanninlammaskoira on harrastuskoirana monipuolinen. Sen kanssa voi harrastaa agilityä, tokoa, koiratanssia ja flyballia sekä näyttelyitä. Sen voi ottaa mukaan myös pitkille lenkeille, mutta se ei tarvitse päivittäin kovaa liikuntaa.

Terveys
Shetlanninlammaskoira on pitkäikäinen ja suhteellisen terve rotu. Perinnöllisiä sairauksia rodussa ovat muun muassa Collie Eye Anomaly eli silmän poikkeava rakenne, PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma, ylimääräiset ripset sekä lonkka- ja kinnerviat. Shetlanninlammaskoira elää keskimäärin 13-vuotiaaksi.

 

Lähteet ja lisätiedot:

  • http://www.shetlanninlammaskoirat.fi/
  • Kennelliiton rotumääritelmä
  • Kennelliiton jalostustietokanta

Jätä kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään lähettääksesi kommentin.