Pentuelämän sudenkuopat – osa 2: Luonteenpiirteitä ja luonneominaisuuksia

Pentuelämän sudenkuopat on kesän aikana julkaistava neljän artikkelin sarja, jossa tarkastellaan elämää koiranpennun kanssa mahdollisten ongelmatilanteiden syntymisen ennaltaehkäisevästä näkökulmasta sekä käsitellään arjen pieniä asioita, joilla on kokonaisuuden kannalta katsottuna usein ajateltua suurempi rooli liittyen mm. pennun oppimiseen. Kirjoittajana toimii Sini Ruohonen – virallisen eläintenkouluttajan ammattitukinnon suorittanut, koirien kouluttamiseen erikoistunut, tuore pennunomistaja. Lue tästä osa 1: Suunnittelu ja hankinnat

Luonneominaisuuksien huomioonottaminen pennun kasvatuksessa ja koulutuksessa

Kaikki eläimet ovat meidän ihmisten tavoin yksilöitä. Niillä on erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia, joista kasvu- ja elinympäristön avustuksella muokkautuu omalaatuisia persoonallisuuksia. Pennulle asetetuista tavoitteista huolimatta mahdollisimman miellyttävän ja mutkattoman yhteiselon takaamiseksi jokaisen koiranomistajan tulisi edes auttavasti kyetä lukemaan koiransa luonneominaisuuksia ja ymmärtää niiden vaikutuksista käyttäytymiseen ja kouluttamiseen.

Moni hakee tietoa ja apua pennun kasvattamiseen kirjoista sekä Internetistä, mutta ongelma piilee siinä, että vaikka joitain asioita voidaan opettaa kaikille koirille samalla tavalla, suurinta osaa kouluttamisesta ei koskaan voida tasapäistää. Samat asiat eivät toimi kaikille, aivankuten meillä ihmisilläkin: oppijoita on erilaisia. Samaisesta syystä myöskään naapurin koiralle tepsinyt koulutustyyli tai -kikka ei välttämättä toimi sinun koirallesi. Onkin suositeltavaa suunnata pennun kanssa luonneominaisuuksista ymmärtävän kouluttajan luo, vaikkapa pentukurssille, jotta saa itselleen selkeämmän käsityksen millainen yksilö juuri sinun uusi paras ystäväsi on, miten opettamisessa olisi järkevää edetä ja mitä asioita olisi hyvä ottaa huomioon.

Koira & ohjaaja – kuinka muodostaa tasapainoinen parivaljakko?

Pennun luonteesta pystyy tekemään havaintoja jo varhaisessa vaiheessa pentulaatikossa ja asiansaosaava kasvattaja käyttääkin tätä hyväkseen valitessaan pennuille juuri sitä oikeaa loppuelämän kotia. Toki moni ominaisuus kehittyy vasta iän myötä, mutta jos kasvattajalla ei ole pentueesta kysyttäessä muuta sanottavaa kuin että on energinen ja tasalaatuinen joukko, kertoo se kenties enemmän kasvattajasta kuin pentueesta.  Alle luovutusikäisistä pennuista havaittavissa olevien ominaisuuksien kuten ahneuden, temperamentin, taisteluhalun ja arkuuden/syrjäänvetäytyvyyden perusteella saa jo melko hyvän käsityksen millaiseen kotiin kukin yksilö voisi soveltua tulevista toiveista ja tavoitteista riippuen.

Toimivan kokonaisuuden kannalta ei kuitenkaan riitä, että tunnistetaan vain pennun ominaisuudet, vaan ohjaajan ominaisuuksilla luonteenpiirteineen on myös todella suuri vaikutus lopputulokseen, vaikka nykykoulutussuuntauksissa tämä seikka meinataankin usein tyystin unohtaa. Ei voida keskittyä pelkästään koiraan, sillä toimivassa koirakossa se on vasta puolet yhtälöstä. Parhaimmillaan koiranohjaaja on muuntautumiskykyinen kameleontti, joka kykenee omalla toiminnallaan edesauttamaan pennun vahvuuksien kasvua ja kehitystä sekä toisaalta kompensoimaan pennun heikompia ominaisuuksia. Tavoitteena tulisi aina olla tasapainoinen parivaljakko, jonka osapuolet tukevat ja täydentävät toisiaan.

Esimerkkinä voidaan ajatella erittäin temperamenttista, eli vilkasta koiraa, joka havainnoi ympäristöään liiankin valppaasti niin liikkeen kuin äänienkin tasolla, eikä kykene keskittymään pitkäjänteisesti annettuun tehtävään. Tällainen koira ei hyödy hektisestä ja nopeatempoisesta ohjaajasta, vaan päinvastoin kaipaa kipeästi itselleen hihnan yläpäähän rauhallisesti ja kärsivällisesti käyttäytyvää ohjaajaa. Toisinpäin käännettynä hidas ja laiskanomaisesti käyskentelevä koira hyötyy pirteästä ja energisestä ohjaajasta, joka tuo toimintaan kipinää ja tekemisen meininkiä.

Ohjaajan suurena haasteena on siis pyrkiä vahvistamaan pennun vahvoja osa-alueita ja tasapainottamaan heikompia omalla toiminnallaan ja olemuksellaan. Usein ongelmaksi muodostuukin juuri se, että ihmisen on vaikea irrottautua vanhoista kaavoistaan, joihin on kangistunut. Omien tapojen muuttaminen on haastavaa ja se vaatii paljon tietoista työtä olla turvautumasta tuttuihin ja turvallisiin toimintatapoihin. Kannattaa siis aika-ajoin pysähtyä peilin eteen ja miettiä, millainen ohjaaja olen pennulleni.

                                                                    Pentu tarvitsee kokemuksia ja sosialistamista

Suosittelen aina lähtemään pennun kanssa rohkeasti jo nuoresta pitäen erilaisiin tilanteisiin, ympäristöihin sekä mahdollisuuksien mukaan myös pennuille suunnatuille kursseille ja harjoituksiin. Koulukuntia on useita, osa haluaa ehdottomasti odottaa täyttä rokotussuojaa ennen kuin altistaa pennun ulkomaailmalle, osa katsoo aikaisesta liikkeelle lähdöstä saatujen hyötyjen olevan mahdollisten riskien arvoisia. Pahimmillaan pentuaikana kärsitty kokemusköyhyys on joidenkin yksilöiden kohdalla täysin korjaamaton tilanne, ja voi pitkittyneenä johtaa jopa koiran lopettamiseen nuoressa iässä, kun se ei enää kykene suhtautumaan ympäröivään maailmaan normaalisti ja stressittömästi kaikkine liikkuvine osineen ja äänineen.

Sen lisäksi että pentua altistaa järkevissä määrin erilaisille ärsykkeille, kannattaa pentua kuljettaa myös erilaisilla alustoilla, lattiapinnoilla, portaissa, ritilöillä jne. Mikä on millekin pennulle järkevä altistuksen määrä ja vahvuus riippuu täysin yksilöstä. Toiset pennut ovat todella reippaita ja rohkeita luonteeltaan, eivätkä väsy useammistakaan uusista ärsykkeistä, kun taas toinen pentu saattaa väsyä hyvinkin nopeasti uusia asioita kohdatessaan. Tärkeää on pyrkiä pitämään tilanteet sellaisina, että niistä jää pennulle loppujen lopuksi positiivinen mielikuva, vaikka jossain vaiheessa tilanne olisikin hieman jännittävä ja vaatii pennulta pientä ponnistelua siitä selviämisestä. Helppo tapa positiivisen mielikuvan jättämiseksi on tarjota pennulle herkkuja tai vaikkapa pieni ruoka-annos tilanteen päätökseksi kehujen kera.

Anna koirasi valita paras palkka

Jotta yhteinen tekeminen ja touhuaminen pennun kanssa olisi molemmille mahdollisimman mielekästä kannattaa selvittää mikä on

6kk beauceron betoniputkessa maan alla.

pennun vahvin motivaattori, eli mistä vahvisteesta pentu palkkautuu parhaiten. Ei tule olettaa, että kaikilla tämä olisi ruoka. Nuorissakin pennuissa on yksilöitä, jotka valitsevat vahvisteeksi mieluummin mm. lelun, leikin tai vaikkapa ohjaajansa kehun ja hyväksynnän. Ihminen ei voi päättää vahvinta motivaattoria koiran puolesta. Metsäkoiralle on vaikea sanoa, että sen tulisi palkkautua hirven jäljen ajamista enemmän narupallon jahtaamisesta ja ahneelle noutajalle kuormittavan repimisleikin on vaikea vetää vertoja herkkumakkaralle. Jos koirasi mielestä parasta maailmassa on vanhasta hikisestä sukasta taisteleminen, tarjoa rohkeasti sitä vahvisteena myös ihmisten ilmoilla muiden katseista välittämättä.

Meidän ihmisten kohdalla yksi suurimpia sudenkuoppia onkin nimenomaan se, että ajatellaan liikaa muiden mielipiteitä ja koetaan suurta sosiaalista painetta tekemisistä tai tekemättömyyksistä. Nykyään kun sosiaalinen media pursuaa toinen toistaan upeampia treeni- ja temppuvideoita, ja usein pystyy seuraamaan omankin pennun pentuetovereiden kehitystä melkein live-tilassa, tulee usein sorruttua vertailuun. Vertailu on kuitenkin epäreiluinta mitä voi tehdä. Jokainen koirayksilö kehittyy omaa tahtia, jokainen koiranohjaaja on erilainen ja jokainen koirakko on näiden kahden yhtälö eikä toista samanlaista löydy. Miksi siis vertailla, kun voi elää pentunsa kanssa täysillä omassa kuplassa ja nauttia tekemisestä juuri sillä tyylillä ja vauhdilla kuin teille kahdelle parhaiten sopii?

Yksi kommentti artikkeliin “Pentuelämän sudenkuopat – osa 2: Luonteenpiirteitä ja luonneominaisuuksia”

  1. Elina Mäkinen

    Kyllä oli selventävä ja kansantajuinen asiasisältö.
    Monesti ahaa-sanat kuin itsestään. Pari vuotta koiraharrastajana ei vaan tiedä kaikkea.

Jätä kommentti