Patikointia pirtureitillä ja sydämen tykytyksiä savottasaunalla.

STARTTI KIVALOILTA

Eräänä kauniina alkukesän  päivänä, kun aurinko helli sopivasti hipiää, ja hyttysetkin olivat vasta heräilemässä, pakkasin lapsen, koirat sekä reput autoon, ja käänsin rommelin keulan kohti Martimoaavan soidensuojelualuetta. Tai, iltapäivään se kello kyllä jo melkein kääntyi, kun piti palata kahdesti takaisin hakemaan unohtuneita tavaroita, eli aika perus settiä…  No mutta, lopulta kun pääsimme kunnolla matkaan, varttitunnin ajelun jälkeen tie kääntyi mukavalta asfaltoidulta sompujärventieltä kohti kivaloita, tarkemmin keski-penikkaa. Parikymmentä minuuttia iskareiden huudatusta hiemahkoisesti monttuisella hiekkatiellä ja jes, perillä! Rommeli parkkiin ja ulostautuminen autosta. Reput selkään, koirat narun jatkoksi ja ei muuta kuin tossua toisen eteen.

 

 

 

Ilma todellakin oli lämmin ja itikoita ei ollut kuin aika paljon, sateiden jälkeen metsä tuoksui voimakkaasti ja näkökenttä täyttyi vihertävästä maisemasta. Linnut lauleskeli, hyttyset inisi, lapsi pulputti taukoamatta, mutta ei yhtään auton ääntä. Oli hyvä hengittää.

 

 

 

 

 

 

LÄTÄKÖITÄ JA KIERTOREITTEJÄ

Reitillä oli paikoin todella märkää, eikä pääparka säästynyt hennoilta soimauksilta kuinka ne kumpparit olisi sittenkin ollut hyvä olla mukana. Tai edes vettä pitävät vaelluskengät. Noh, onneksi nokkelina ja toosi pitkäjalkaisina likkoina (hahhah) pompittiin ja puikkelehdittiin pitkin mättäitä. Ainakin tuhat kiloinen rinkka tosin teki tuosta pomppimisesta ja puikkelehtimisesta hiukan haastavaa, mutta lukemat aktiivisuusrannekkeessa sai kummasti askeleen kevenemään ja hymyn huulille.

 

Ja kohti saunasaarta. Ei enää pitkä matka. Iltaa kohti viilentävä tuuli tyyntyi ja aurinko senkus porotti kuumemmin ja kuumemmin. Metsässä hyppiminen, kumartelu ja kiertoreittien etsiminen raskaat kantamukset selässä alkoi tuntumaan jo hieman harteilla. Edellisestä sapuskastakin alkoi olla ja useampia tunteja aikaa, teki mieli heittäytyä äxäksi mättäälle… Kyltin mukaan matkaa piti olla enää 1 kilometri. Olipahan pitkä kilometri. Olisi joutaneet koiratkin tienaamaan, nimittäin kantamalla omat sapuskansa. Sitäkään oli turha voivotella keskellä metsää, kun pienen valkoisen reppu oli kotona.

 

PERILLÄ

Mutta niin se humahti viimeinenkin kilometri, ja vain kahden pysähdyksen taktiikalla! Saunasaarihan on nimensä mukaisesti saari Martimoaavan soidensuojelualueella, eli se on saari suolla. Ja sana sauna tulee pihassa seisovasta vanhasta savottasaunasta, missä myös on tilaa yöpyä. Polttopuita tuvalla oli paljon, ja paikka muutenkin oli todella siisti. Siinä sitten pyöräytettiin pöperöt ja keiteltiin kahvit, vietettiin kiireetöntä iltaa ja nautiskeltiin ympäröivästä luonnosta. Jostain syystä iltaa myöten pikkumusta alkoi tuijottelemaan ympärilleen hieman levottomana, ja päätti sitten pistää pienen metelin pystyyn metsää kohti. Kyllähän siinä vähän säikähdettiin, kun tuo haukku on kohtuullisen kova ja ääni kantava. Vanhempi pieni valkoinen, viilipytty-akita, oikea käteni, tyyntyi välittömästi ja jatkoi lunkisti ottamista. Pieni musta jatkoi kumminkin metsään tuijottelua ja hiljaista murinaa, liekö siellä hiippaili ”asukas”, jonka huhutaan saunalla asustavan…

 

KOTIIN LÄHDÖN  AIKA

Sen verran raskas päivä takana, ja ilmeisesti pikkumustan vahtiminen säikäytti siinä määrin muksun, että tulikin ikävä omaan petiin. Ei siinä, keräiltiin kamppeet, siivoiltiin jäljet ja heitettiin reput taas selkään. Kertakaikkiaan mahtava kesäilta! Pysähdeltiin ihastelemaan upeaa luontoa ja räpsimään muutamia kuvia. Koiratkin oli kuluttaneet enimmät virrat, tai ainakin pieni valkoinen. Liekö pikkumustasta virta lopu ikinä…. Enää ei jaksanut ihan niin tarkoin varjella kenkiä kosteikoissa ja lammikoissa, sukat oli kumminkin jo nilkkoihin asti märkinä. Ja tottakai vähän ennen autoa ehti lapsukainenkin tuumaamaan että olisi sittenkin pitänyt jäädä yöksi.. kuinkas muutenkaan 😀

 

 

 

 

Siinä sitten pakattiin kamppeet ja koirat autoon ja startattiin nokka kohti kotia. Eipä tuota montaa sataa metriä ehditty ajaa, kun hoksasin että tuossahan olisi jääkärikämppäkin ihan lähellä, että käydäämpä vielä sielläkin ihmettelemässä kun ilma on mahtava ja aamulla ei ole koulua. Eli auto parkkiin ja ulostautuminen autosta kera koirien. Kämpän pihapiiri oli siisti, ja siellä oli ihan oma lähde. Lähteen vieressä oli kyltti jossa ilmoitettiin että lähteen vettä ei tutkita – Juominen omalla vastuulla, eli tietenkin juotiin. Hyvää oli, eikä tullut kiire vessaan! Lähde kuvassa, jota ei kylläkään näy, siinä olikin ihmettelemistä että mihin hittoon se vesi virtaa.

 

Erinomainen talutusväline tuolla metsän siimeksessä poluilla on flexi . Tokikaan tiheässä metsässä puiden välissä puikkelehtiessa ei koira hihnan päässä ole mitenkään sujuva yhdistelmä. Helpommaksi olen itse havainnut sekä liukkailla pitkospuilla, että tiheämmässä metsässä opettaa koirille käskyn ”taakse”. Eli silloin hiippaillaan nenä minun persuksissa kiinni. Tämä oli muuten helppo opettaa tuolle pikku-paimenelle, tulee siltä ihan luonnostaan seurata varjona perässä 😀 Ja esim. kuvaustilanteita varten kun koiran päästää irti, niin hyvähän se on olla palkka taskussa kaiken varalta, ja muutenkin. Tähän soveltuu erinomaisesti Nobbyn pallo. Vähän niinku tennispallo, mutta vinkuu kun sitä pureskelee, ainakin niin kauan kun vinku on pureskeltu rikki. Nämä pallot eivät myöskään kuluta koirasi hampaita, toisin kuin tavallinen tennispallo.

Menkää metsään! Sinne jää murheet ja huolet <3

 

 

                                              TALVITIE

Vaellusreitti kulkee täällä parin kilometrin matkan vanhaa talvitien pohjaa pitkin. Talvitiet on tehty metsätalouden tarpeisiin, ja tätäkin tiepohjaa  pitkin on kuljetettu puutavaraa talvisin autoilla ja traktoreilla 1950-60- luvuilta alkaen.

PIRTUREITTI

Soidensuojelualueen maastoissa on kulkenut vanha pirtureitti kieltolain                                                                                                               (v.1919-1932) alkaen. Osittain se on kulkenut tästä, missä on nyt vanha talvitie.

 

 

 

 

Yksi kommentti artikkeliin “Patikointia pirtureitillä ja sydämen tykytyksiä savottasaunalla.”

Jätä kommentti