Koiranpentu harkinnassa & hankinnassa – osa 1: Suunnittelu ja hankinnat

Koiranpentu harkinnassa & hankinnassa on kesän aikana julkaistava neljän artikkelin sarja, jossa tarkastellaan elämää koiranpennun kanssa mahdollisten ongelmatilanteiden syntymisen ennaltaehkäisevästä näkökulmasta sekä käsitellään arjen pieniä asioita, joilla on kokonaisuuden kannalta katsottuna usein ajateltua suurempi rooli liittyen mm. pennun oppimiseen. Kirjoittajana toimii Sini Ruohonen – virallisen eläintenkouluttajan ammattitukinnon suorittanut, koirien kouluttamiseen erikoistunut, tuore pennunomistaja.

 

Sopivan rodun valinta

Pentuelämä alkaa jo pitkän aikaa ennen pennun saapumista taloon. Tuleva pennunomistaja joutuu tekemään useita tärkeitä päätöksiä tulevaan, toivottavasti monivuotiseen, perheenjäseneen liittyen. Suurimmat kysymykset lienevät millaisen koiran haluaa ja mistä kyseinen koira kannattaa hankkia. Nämä ovat tärkeitä seikkoja tulevan yhteiselon kannalta, eikä niihin kannata suhtautua liian kepeästi.

Rodun valinnassa on syytä olla rehellinen itselleen, omille tavoitteilleen ja toiveilleen tulevasta koirasta. Tahdonko harrastaa koiran kanssa jotain, tahdonko lenkkikaverin vetämään minut päivittäin ylös sohvalta, tahdonko käyttää aikaa turkinhoitoon, olenko valmis haukkuherkkään rotuun… Kysymyksiä voi listata loputtomasti. Mietittävä on myös, mitä pystyn tulevalle koiralleni tarjoamaan mm. ajankäytöllisesti, asunnon koon ja sijainnin suhteen sekä taloudellisesti.

Ideaalitilanteessa koira ja sille tarkoitettu koti kohtaavat ominaisuuksineen ja elämä yhdessä muodostuu vaivattomaksi ja kaikkia osapuolia miellyttäväksi. Toisinaan kuitenkin valitettavasti näkee koirakoita, jossa osapuolet eivät sovi toisilleen. Suurimmiksi ongelmakohdiksi muodostuvat yleensä koiran ja omistajan aktiivisuustasojen kohtaaminen, omistajan halukkuus (ja joissain tapauksissa myös kyvykkyys) määrätietoiseen kouluttamiseen vaikeamman koirayksilön osuttua kohdalle sekä koiran soveltuvuus sille tarjottuun elinympäristöön käyttötarkoituksineen.

Koiraa ei tulisi valita ulkonäön eikä pelkän rodun maineen tai henkilökohtaisen mielikuvan perusteella. Kuitenkin useissa tapauksissa juuri tämänkaltaiset toissijaiset asiat johtavat rodun valintaan, yhä harvemman tietäessä vaikkapa koiransa alkuperäistä käyttötarkoitusta tai mitä rotumääritelmä kyseisestä rodusta sanoo. Hinta ja pennun helppo saatavuus eivät myöskään saisi olla ensisijaisesti rodun valintaa määritteleviä tekijöitä. Kyseessä on kuitenkin tärkeä investointi useiksi vuosiksi eteenpäin, eikä sitä kannata pohjata ensimmäiseen Internetin myyntisivustolta löytämäänsä ilmoitukseen edullisista pennuista naapuripitäjässä.

Tietoa itseä kiinnostavista roduista kannattaa etsiä rotujärjestöjen kautta. Samaa reittiä löytää tietoa rodun terveystilanteesta sekä listan kyseisen rodun kasvattajia. Useimmilla rotujärjestöillä on myös sivuillaan pentulista, josta näkee rotujärjestöön kuuluvien kasvattajien myynnissä olevat pentueet. Lähtökohtaisesti pentu kannattaa ostaa rekisteröidyltä kasvattajalta, mutta tässäkin valinnassa kannattaa olla tarkkana. Tutustu siis kasvattajiin, soita ja mikäli mahdollista mene käymään paikan päällä tutustumaan heidän koiriinsa ja kenneltiloihinsa. Kasvattajalla on kuitenkin todella suuri rooli pennun elämän ensimetreillä.

 

Mistä ostaisi pennun?

Aktiiviselta ja asiansa osaavalta kasvattajalta lähtee parhaimmillaan maailmalle pentuja, jotka ovat jo ennen luovutusikää saaneet erilaisia kokemuksia mm. autolla matkustamisesta, käsittelystä, erilaisista alustoista, ympäristöistä, äänistä, ihmisistä ja eläimistä. Kasvattajan toiminta vaikuttaa myös vahvasti mm. koiran leimautumiseen ihmiseen sekä itse olen saanut pennun, joka kahdeksanviikkoisena hallitsi jo sisäsiisteyden alkeet.

 

 

Monirotuisten koirien kohdalla pätee samat asiat rekisteröityjä kasvattajia ja rotujärjestöjä lukuun ottamatta. Pitää pohtia onko kyseinen rotujen sekoitus oikea minulle, pystynkö tarjoamaan koiralle mitä sen voi olettaa tarvitsevan, onko elinympäristöni soveltuva juuri tälle yksilölle, millaisesta paikasta haluan pennun hankkia? Esimerkiksi usein monirotuisissa koirissa on jokin osa metsästyskoiraa, joka voi viitata siihen, ettei kyseinen yksilö sovi parhaalla mahdollisella tavalla pelkäksi seurakoiraksi kaupunkioloihin tai että toimivalta metsästyskoiralta vaadittavan itsenäisyyden vuoksi sen kouluttaminen voi olla haasteellista.

Kun vihdoin on saanut päätettyä rodun ja kasvattajan, on edessä vielä yksilön valinta pentueesta. Joissain tapauksissa kasvattaja itse päättää mikä pentu menee mihinkin kotiin, joissain taas pennunostajat saavat itse valita haluamansa yksilön. Käsittelenkin seuraavassa artikkelissa enemmän koirien luonneominaisuuksia ja niiden vaikutuksia yksilön kehitykseen. Pennuissakin on jo aikaisessa vaiheessa nähtävissä selkeitä eroja toisiinsa mm. temperamentin, ahneuden, luoksehakeutuvuuden ja taisteluhalun suhteen. Aina se oikea pentu juuri omaan perheeseen ei ole se, joka ensimmäisenä saapuu tervehtimään häntä heiluen, vaan se toinen asiaan rauhallisemmin suhtautuva koiranalku.

 

Mitä kaikkea pentu tarvitsee?

Eräs salakavalan helposti upottava suonsilmä koiranpennun hankintavaiheessa on myös tavarahankinnat. Mitä kaikkea pentu tarvitsee? Ei kovinkaan paljoa, jos rehellisiä ollaan. Tarpeellisia hankintoja ovat koiran kokoon sopivaksi suhteutetut kevyt panta ja hihna. Koulutukselliselta kannalta pentua ei kannata opettaa heti kulkemaan flexissä, vaan hyvä hihakäytös on aiheellista opettaa ensin tavallisessa hihnassa. Näin toimiminen parantaa sekä koiran että muiden ulkoilijoiden turvallisuutta. Hankittava on myös vesi- ja ruokakupit sekä tietysti ruokaa. Kannattaa pyrkiä syöttämään aluksi samaa ruokaa kuin kasvattaja on pennuille antanut ja mikäli tahtoo muuttaa ruokavaliota, tehdä se asteittain porrastetusti.

Näiden lisäksi pääsee jo pitkälle, kun hankkii pennulle turvallisia puruluita, kynsisakset, oman pedin, pari lelua sekä autoon matkustamista varten häkin. Häkin edut verrattuna turvavöihin opettamiseen tai pennun autossa irrallaan matkustamiseen ovat suuret. Häkki on paitsi turvallisempi vaihtoehto, se myös opettaa pennun tehokkaasti rauhoittumaan matkustuksen aikana. Pian koiranpentu ehdollistuukin tuntemaan olonsa autossa rauhalliseksi, ja näin voidaan ennaltaehkäistä monia yleisiä ongelmia kuten autossa levottomasti ikkunasta toiseen ravaamista, pahoinvointia, haukkumista ja ei-toivottujen paikkojen pureskelua.

Puruluiden ja lelujen turvallisuus on iso kysymys, eikä siihen voi antaa muuta vastausta kuin että mikään pureskeltava ei ole täysin turvallista. Aina on olemassa mahdollisuus, että pentu nielaisee ison palan luuta tai imuroi pehmolelun vanut kitusiinsa. Tämän vuoksi pentua onkin aina seurattava vähintään sivusilmällä sen pureskellessa jotain. Leluista turvallisimmasta päästä ovat erilaiset narulelut sekä niin kutsutut ”nahkat”, eli pehmolelut ilman vanua. Joissain tällaisissa raatoa muistuttavissa leluissa on rapiseva muovi sisällä, ja oman kokemukseni mukaan ne ovat oikein pidettyjä leikkikavereita. Koiranpennulla ei tarvitse olla leluja siinä määrin että iskee runsauden pula, muutama lelu riittää ja yksi niistä voisi olla esimerkiksi kongin tyylinen aktivointilelu, johon saa sisälle laitettua turvotettua kuivaruokaa, lihaa tai muuta sinne soveltuvaa herkkua.

Itse henkilökohtaisesti en käytä koirillani pentuaikana pissa-alustoja, vaan juoksutan niitä aktiivisesti ulkona tekemässä tarpeensa. Pissa-alustat ovat toki hyvä apuväline sisäsiisteysopettelussa, kunhan muistaa myös vieroittaa pennun niistä pois. Pentuajan hankintoja tehdessä kannattaa myös pitää mielessä minkä kokoiseksi tuleva koirakaverisi aikuisena kasvaa ja tehdä ostot sen mukaan. Eli käytännössä vaikkapa koiran oma peti ja kynsisakset kannattaa ostaa siinä kokoluokassa, että samat menevät vielä aikuisenakin. Tärkeintä pennullesi on kuitenkin sinä ja sen tuleva perhe. Mikään tavarapaljous ei koskaan korvaa koiran kanssa yhdessä vietettyä aikaa ja vahvaksi rakennettua hyvää suhdetta.

 

Lue tästä jatkoa: osa 2: Luonteenpiirteitä ja luonneominaisuuksia

 

Jätä kommentti