agility koira harrastus menestys bordercollie

Tie tähtiin – Koiran kuuroutuminen vei agilityn huipulle

Jaa tämä

Turkulaisen Janita Leinosen meriitit agilityn parissa ovat vertaansa vailla. Leinonen on kerännyt lukuisia voittoja ja sijoituksia kansainvälisissä arvokisoissa jo yli kymmenen vuoden ajan, viimeisimpänä tuore MM-joukkuehopea syyskuussa 2016.

Tie agilitymaailman huipulle ei olisi välttämättä auennut ilman kohtalokasta tapahtumaa; bordercollie Tekla kuuroutui vain 6-vuotiaana ja Leinosen piti kehittää kokonaan uusi, kehonkieleen pohjautuva tapa ohjata koiraansa.

– Uudenlainen maailma avautui kun jouduin miettimään, miten voin ohjata koiraani ilman ääntä. Pohdin paljon koiran näkökulmasta, millaista kehonkieltä ja asentoja ohjaajan tulisi toteuttaa, jotta kommunikaatio olisi mahdollisimman selkeää.

Pian Leinonen huomasi pärjäävänsä kuuron koiran kanssa kisoissa paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Suoritusajat nopeutuivat ja varmuus tekemiseen kasvoi. Koulutustapa herätti laajalti kiinnostusta myös kansainvälisillä kisakentillä ja lopulta Leinonen yhdisti kokemuksensa ja osaamisensa OneMind Dogs-metodiksi, jota hän puolisonsa Jaakko Suoknuutin kanssa nykyisin kouluttaa ympäri maailman – aktiivisen kilpaharrastuksen lisäksi.

– Kehonkieli perustuu koiran luontaiseen käyttäytymiseen, kun taas sanallisten käskyjen opettaminen vie aikaa ja vaatii tosi paljon toistoja. Äänikäskyjen kanssa ajoitus on äärimmäisen tarkkaa ja usein ohjaaja on myöhässä. Eleiden lukeminen tapahtuu automaattisesti ja metodia voi toteuttaa myös itselle vieraan koiran kanssa, vaikka koira olisi oppinut vieraskieliset käskyt.

Huipulla kilpaileminen vaatii sitoutumista

Leinosen perheeseen kuuluu puolison lisäksi 7 koiraa, joista neljän kanssa kisataan ja kolme viettää jo ansaittuja eläkepäiviä.

– Meille koirat ovat kokonaisvaltainen elämäntapa, koirakoulutusyrittäjänä työskentelevä Leinonen kertoo. – Huipulla kisatessa vapaa-aikaa ei juuri ole, ja kaikki lomat kuluvat kisa- ja treenimatkoihin, joita kierrämme yleensä asuntoauton kanssa. Tämä on ollut oma valinta ja nautimme siitä, mitä teemme.

Leinonen kertoo kalenterin olevan jatkuvasti täynnä kisamatkoja, karsintoja, koulutustapahtumia ja maajoukkueleirejä. – Olen äärimmäisen kiitollinen sukulaisilleni, jotka hoitavat kotiin jääneitä koiriamme reissujen aikana. Ystävät tietävät nykyisin jo ilmoittaa vaikka tulevista häistä reilusti etukäteen, Leinonen naurahtaa.

Maajoukkueessa kisaa myös henkilöitä, jotka treenaavat ja kilpailevat varsinaisen päivätyönsä ohessa.

– Se vaatii tosi paljon sitoutumista, mutta treenimääriä ajatellen on ihan mahdollista. Treenausolosuhteet, puolison sekä perheen tuki ja esimerkiksi työnantajan joustavuus työaikojen suhteen on isossa roolissa.

Varsinaista agilityä Leinonen treenaa itse n. 1-2 kertaa viikossa. ­­­– Toki koirien kanssa puuhataan joka päivä jotain, esimerkiksi pitkät vapaana juostut metsälenkit ovat hyvä tapa kehittää koiran luontaista tasapainoa ja kehonhallintaa.

Koirien hyvinvointia ylläpidetään säännöllisillä osteopaattikäynneillä. – Koirat käyvät osteopaatilla noin 6 kertaa vuodessa ja käynnit varataan aina etukäteen koko vuodeksi, koska haluamme ehkäistä mahdolliset ongelmat hyvissä ajoin. Myös painontarkkailu on tärkeää, puolen kilon painonlisäys saattaa vaikuttaa kisa-aikaan jopa puoli sekuntia, mikä on agilityssä paljon.

Leinonen satsaa myös hyvälaatuiseen ravintoon, lisäravinteisiin, kuten esimerkiksi erilaisiin öljyihin, nivelaineisiin ja palauttaviin tuotteisiin, jotta koirille voidaan taata paras mahdollinen kisakunto.

Huipulla kilpaileminen ei ole halpaa huvia. – Paljon! Leinonen naurahtaa vastaukseksi kysymykseen kuinka paljon rahaa agility-harrastus vie. – Jo pelkästään koirien osteopaattihoitoon kuluu n. 3600 € vuodessa ja kisamaksuihin yli 5000 € vuodessa. Tähän ei ole edes laskettu matkoja, ruokia ja majoituksia.

Samassa tiimissä koiran kanssa

Leinonen korostaa mentaalivalmennuksen merkitystä huipulle tähdätessä.

– Urani alkuvaiheessa oma pääni ei usein kestänyt arvokisojen painetta. Erään pieleen menneen finaaliradan jälkeen minuun otti yhteyttä lajin parissa toiminut mentaalivalmentaja, jonka kanssa sovimme tapaamisen. Suhtauduin asiaan aluksi epäilevästi, mutta epäilykset kaikkosivat, kun huomasin konkreettisten muutosten tapahtuvan oman pääni sisällä ja heijastuvan myös jokapäiväiseen tekemiseen.

Lopulta palikat asettuivat kohdilleen myös arvokisojen kohdalla. – Ulkopuoliset paineet ja epäonnistumisen pelko olivat vaikuttaneet suoritukseeni enemmän kuin ymmärsinkään. Tajusin, miten epäreilu olin ollut koiriani kohtaan ja päätin, että koirieni ei tarvitse enää koskaan tulla kisoissa maaliin ilman, että olen antanut niille kaikkeni. Ihan niinkuin nekin tekevät kaikkensa minun puolestani. En enää välittänyt muiden ihmisten mielipiteistä, vaan ainoastaan siitä, mitä koirani minusta ajattelee.

Tulevaisuuden huippukoiraa etsiessä kannattaa Leinosen mukaan kiinnittää huomiota pennun rakenteeseen, nopeuteen ja elastisuuteen. Myös luonne ja hermorakenne on tärkeä; koiran tulee kestää meteliä, matkustamista, vieraita paikkoja, ihmisiä ja olosuhteita.

– Pennusta ei tietenkään voi sanoa mitään varmasti. Huippukoirankin kanssa koulutettavaa on joka tapauksessa paljon, joten huipulle on helpompi tähdätä sellaisen pennun kanssa, jolla on valmiiksi vaadittavia ominaisuuksia ja vahva viettipohja esimerkiksi lelujen jahtaamiseen.

– Kouluttamisessa on tärkeää vahvistaa pennun itsetuntoa alusta saakka, palkata ja kehua jo pelkästään yrittämisestä vaikka haluttu asia ei vielä sujuisikaan. Toisinaan näkee koiria, jotka on opetettu pelkäämään virheitä ja ohjaajan reaktiota. Pitää ajatella, että olemme koiran kanssa tiimi, ja molemmilla on suorituksen aikana omat vastuunsa: koiran tulee yrittää suorittaa opetetulla tavalla ne esteet, joille sen ohjaan ja minun ohjata sitä niin, että se näkee aina oikean esteen edessään. Koiraa pitää tukea ja kannustaa ihan niin kuin ketä tahansa samassa joukkueessa pelaavaa.

– Minulla on ollut mieletön tuuri koirien suhteen. Olen kilpaillut jo neljän huipputason koiran kanssa ja jokaisen kohdalla ajattelin, ettei parempaa voi enää tulla. Yhteistä koirilleni on ollut se, että jo pentuina ne ovat olleet kiinnostuneempia minusta kuin muista koirista, ne todella ovat halunneet tehdä kanssani töitä.

Janita Leinosen vinkit huipulle:

  • Muodosta heti alussa selkeä kokonaiskuva siitä, mihin tähtäät ja millä aikataululla. Sitoudu suunnitelmaan ja huolehdi, että kaikki treenaaminen tähtää haluttuun lopputulokseen.
  • Tunnista rehellisesti omat puutteesi ja keskity niiden treenaamiseen. Huiput eivät harjoittele sitä, mitä he osaavat, vaan sitä, mitä he eivät vielä osaa.
  • Varmista, että resurssit ovat kunnossa. Huipulla kisaaminen vaatii paljon omistautumista niin ajallisesti kuin taloudellisestikin. Hyvän tukiverkoston roolia ei voi liikaa korostaa.
  • Valitse heti alussa hyvä, omia tavoitteita parhaiten tukeva valmentaja. Eri valmentajia ja metodeja kannattaa toki kokeilla, mutta liika vaihtuvuus tekee treenaamisesta sekavaa. Huipulle nousevat helpoiten ne, jotka keskittyvät yhteen metodiin.
  • Satsaa henkiseen valmentautumiseen, siitä on suurta apua niin kisajännityksessä kuin pettymyksistä ylipääsemisessä.
  • Pelaa koirasi kanssa samassa joukkueessa. Pidä huolta, että jos koirasi saisi valita kenet tahansa ohjaajan kanssaan radalle, niin se valitsisi sinut.

Teksti: Dogimedia
Valokuva: Iris Kieme, kuvassa Janita Leinonen koiransa kanssa

Jätä kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään lähettääksesi kommentin.