Jopa 50 km/h – Valjakkourheilu ei ole pelkkää huskysafaria

Jaa tämä

Rovaniemeläinen Tuomas Notko, 18, harrastaa valjakkourheilua. Päälajissaan koirahiihdossa Notko ja kisakoira Velho ovat kuin valjakkourheilun sprinttijuoksijoita. Tavoitteena on juosta kovaa ja pitkälle.
 

– Se on vastassa joka aamu, kun astuu ulos makuuhuoneesta, toteaa rovaniemeläinen Tuomas Notko, 18. Hän tarkoittaa 5-kuukautista sekarotuista saksanseisojaa Liekkiä ja valjakkourheiluharrastusta. Lajissa koiralla on vetovaljaat, ja ihminen tulee perässä joko jalkaisin tai jollakin välineellä.

– Talvella päälajeinani ovat koirahiihto ja neljän koiran sprintti reellä. Kesällä kisasin yhden koiran kärryluokassa kickbikella.

Siis mitä?

Valjakkourheilu on yläkäsite, jonka alaisuuteen lukeutuu valtava määrä erilaisia luokkia, matkoja ja apuvälineitä. Talvilajeja ovat koirahiihto ja eripituiset matkat eri kokoisilla rekivaljakoilla. Sulan maan lajeja ovat koirajuoksu, koirapyöräily ja kärryajo. Matkat jaetaan sprintteihin, keskipituisiin ja pitkiin matkoihin. Lyhyillä matkoilla kisataan nopeudessa ja pitkillä kestävyydessä. Pisin matka kisataan Alaskassa, 1800 kilometriä.

Vaikea uskoa, että pienestä lyhytkarvaisesta Liekistä olisi siihen. Eikä olekaan.

– Valjakkourheilu on kuin hiihtolajit. On eri asia olla mäkihyppääjä tai maastohiihtäjä. 100 metrin sprinttijuoksija ei kilpaile maratonissa, Notko selittää.

Koirahiihdossa matka on kahdesta ja puolesta kymmeneen kilometriin.

Notko on maastohiihdon harrastaja, joka innostui valjakkourheilusta 12-vuotiaana, kun perheeseen hankittiin huskyja vetokoiriksi. Lyhyillä matkoilla huskyt eivät kuitenkaan pärjää nopeudessa. Iso osa lajin huipuista on rekikoiramixejä, tekemällä tehtyjä sekarotuisia.

Notkon koira Liekki on niin sanottu scandinavian hound. Se on 75% saksanseisoja, jossa on myös alaskanhuskya, pointteria ja greyhoundia.

– Tässä lajissa ei ulkonäöllä tai puhdasrotuisuudella ole mitään väliä. Paras on sellainen koira, joka vetää mahdollisimman kovaa ja juoksee mahdollisimman lujaa.

Saksanseisojasekoitus Liekistä on tarkoitus tehdä mahdollisimman hyvä vetokoira. Yksi Notkon tavoitteista lajissa on Euroopan mestaruus. Suomessa harrastajia on vähän, mutta taso on kova.
Saksanseisojasekoitus Liekistä on tarkoitus tehdä mahdollisimman hyvä vetokoira. Yksi Notkon tavoitteista lajissa on Euroopan mestaruus. Suomessa harrastajia on vähän, mutta taso on kova.

 

Vetotreenin täytyy onnistua joka kerta

Hiihtoladulla Rovaniemen Pöyliövaarassa on säkkipimeää. Liekki ei näytä siltä, että vetäisi kovaa tai juoksisi lujaa. Meillä on vaikeuksia saada pentu ulos auton takakontista pakkasilmaan.

Liekki on vielä liian pieni valjaisiin, mutta on kuitenkin treeneissä mukana. Pentua harjoitetaan vetämään esimerkiksi päästämällä se juoksemaan palkalle, ja pidentämällä matkaa pikku hiljaa.

Tällä hetkellä Notko kisaa ystävänsä koiralla, 5-vuotiaalla metsästyslinjaisella saksanseisojalla Velholla.

Treenatessa on tärkeintä pitää koira motivoituneena. Sen vuoksi harjoitusmatkat ovat aina lyhyempiä kuin kisamatkat. Seuraavissa arvokisoissa Norjan Savalenissa keväällä kisamatka on 10 kilometriä, joten nyt Notko juoksuttaa Velhoa vain maksimissaan 8 kilometriä. Varsinaisia vetotreenejä tehdään vain pari kertaa viikossa. Muuten koiran kuntoa ylläpidetään juoksuttamalla sitä vapaana metsässä.

– Vetotreenin pitää aina onnistua, että koira pysyy motivoituneena. Silloin sille jää nälkä juosta ja tunne, että se pystyisi juoksemaan vielä enemmän.

 

Koiran kannoilla 50 kilometriä tunnissa

Veto! Oikea! Vasen! Ylös! Seis!

Kamera ei ehdi tarkentaa mustaan koiraan, kun se on jo vilahtanut ohi. Velho rynnistää latua ylös suksilla kulkeva Notko perässään. Koira ei kiinnitä mitään huomiota ympäristöönsä, vaan keskittyy täysin suoritukseen.
Alamäessä Notko joutuu hidastamaan vauhtia suksilla ja heikompaa hirvittää. Kymmenen kilometrin koirahiihdossa Notkon keskinopeus on korkeintaan 35 km/h. Parhaimmillaan on suksittu yli 50 kilometrin tuntivauhtia.

– Juuri se vauhti tässä kiehtoo. Vauhti ja yhteenkuuluvuus koiran kanssa, kun mennään puiden välistä kymmenien kilometrien tuntivauhdilla, Notko selittää.

Valjakkourheilu on matalan kynnyksen laji. Aloittamiseen riittävät sopivat vetovaljaat, joustava vetoliina ja ihmiselle juoksuvyö. Millaiselle ihmiselle koirahiihto sitten Notkon mielestä soveltuu harrastukseksi?
– Sellaiselle, jolla on koira, ja joka osaa mennä jollain tavalla eteenpäin.

 

Tällä hetkellä Notko kisaa ystävänsä saksanseisojalla Velholla. Vaikka koira vetää lujaa, onnettomuuksia ei ole sattunut. Joskus Velho on tosin ollut pitkän treenin jälkeen niin väsynyt, että on juossut päin tuntematonta ihmistä.
Tällä hetkellä Notko kisaa ystävänsä saksanseisojalla Velholla. Vaikka koira vetää lujaa, onnettomuuksia ei ole sattunut. Joskus Velho on tosin ollut pitkän treenin jälkeen niin väsynyt, että on juossut päin tuntematonta ihmistä.

 

Artikkelikuva: Tanja Loukusa

Muut kuvat: Kaisa Uusitalo

Jätä kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään lähettääksesi kommentin.