koiranäyttely

Tie tähtiin – Intohimo löytyi näyttelykehästä

Jaa tämä

Jos päivätyö ja kaksi pientä lasta saa monen arjen vaikuttamaan jo itsessään tarpeeksi hektiseltä, niin Sanna Vartiainen lisää tähän yhtälöön vielä kuusi koiraa ja kunnianhimoisen näyttelyharrastuksen. Vartiainen kertoo olevansa ihminen, joka jotain tehdessään tekee sen aina tosissaan. Intohimon eteen ei tunteja lasketa.

– Vanhempani eivät olleet koiraihmisiä laisinkaan, joten sain ensimmäisen oman koirani, noutajan, 10-vuotiaana, pitkällisen vinkumisen tuloksena, Vartiainen naurahtaa. Innostus vei kokeilemaan monia eri koiralajeja ja lopulta sekä kilpailemaan että kouluttamaan tokoa ja agilitya.

– Junior Handler-juttuihin ja sitä kautta näyttelypuolelle ajauduin hieman vahingossa kun koulutin pari koiraa kehävalmiiksi, Vartiainen muistelee – Uuden koiran hankinnan ollessa ajankohtainen eteen tuli valintakysymys: jatkaako koiraharrastusta näyttely- vai käyttöpuolella? Aika ei riittänyt kaikkeen, joten oli pakko priorisoida. Punnitsin kahden rodun, malinoisin ja amerikancockerspanielin, välillä, kunnes jälkimmäinen vei lopulta voiton vuonna 2001.

– Amerikancockerspanieli on siitä kiinnostava rotu, että sen kanssa pystyy harrastamaan monipuolisesti näyttelytoiminnan lisäksi, jos vaan aikaa ja energiaa riittää.

Vartiaisella on oma kennelnimi, jonka kautta on syntynyt tosin vain kaksi omaa pentuetta. – Minulla on toimiva yhteistyökuvio sveitsiläisen kennelin kanssa ja tuon maahan heidän kasvattejaan. Jatkossa haluaisin panostaa enemmän omaan kenneltoimintaan.

Vartiaisen koiralaumaan kuuluu neljän amerikanspanielin lisäksi myös saksanpaimenkoira ja sileäkarvainen noutaja. – Pyrin pitämään pääluvun kohtuullisena, Vartiainen nauraa. Osa-omistuksessa on lisäksi amerikanspanieleita, joiden sijoituspaikka vaihtelee kisakauden mukaan. –Meillä on yhteishuoltajuus muutamaan aktiivisesti näyttelyissä käyvään koiraan. Esimerkiksi tällä viikolla hain yhden koiran alkuviikosta luokseni ja trimmaan ja valmistelen sen viikonloppuna pidettäviin näyttelyihin ajan kanssa.

Näyttelykoiran kanssa saa Vartiaisen mukaan olla tarkkana, ettei maha mene sekaisin. – Kun oikea ruokavalio löytyy, niin siinä pysytään. Minulla on sponsorisopimus Eukanuban kanssa, johon olen ollut tosi tyytyväinen. Koirien iho, turkki, korvat ja mahat ovat pysyneet kunnossa.

Turkkia pestään usein, joten pesuaineiden laatu on tärkeää. Koirien hyvinvointia ja turkin kuntoa Vartiainen kertoo ylläpitävänsä nutrolinilla ja biotiini-kuureilla. – Myös esimerkiksi chia-siemenet ja kookosöljy on meillä säännöllisesti koirien ruokalistalla.

Föönausta yön pikkutunneille

Vartiaisen suuri haave toteutui, kun hänen kasvattamansa 4-vuotias Morgan (Int&Multi Ch Very Vigie Huluberlulu) voitti kuluvana vuonna Suomessa kaikkien rotujen Vuoden Näyttelykoira-kisan. – Se oli tosi iso saavutus, kun 10 vuotta on tahkottu ja kierretty kehiä. Suomessa on näyttelykoirissa kova taso ja siksikin tätä saavutusta arvostetaan korkealle.

– Morganissa on kaikki kohdillaan. Sen vireystila on helposti säädettävissä ja sopivasti nälkäisenä se tekee mitä tahansa. Ei ole tullut sellaista hetkeä, että se ei jaksaisi!

Kansainvälisestä menestyksestä Vartiainen on päässyt nauttimaan ennen Morganiakin. Nyt 6,5 –vuotias Colin eli Very Vigie Freezing in Finland viettää jo ansaittuja varhaiseläkepäiviä Vartiaisen lenkkeilykaverina. – Näyttelyitä harrastetaan koirien ehdoilla. Päästän koirani aikaisessa vaiheessa eläkkelle näyttelyhommasta, jotta ne pääsevät toteuttamaan itseään muilla tavoin – turkista välittämättä, Vartiainen nauraa.

Monesti ihmiset, jotka eivät tunne näyttelymaailmaa, eivät myöskään ymmärrä kuinka paljon aikaa ja vaivaa näyttelykoiraharrastaminen vaatii.

– Harrastuksen yhdistäminen työ- ja perhe-elämään on kieltämättä haasteellista. Meillä on kaksi pientä tytärtä ja olemme molemmat päivätöissä, joten organisointikykyä tarvitaan, jotta kuvioon saadaan vielä koirat mahdutettua. Joustoa tarvitaan puolin ja toisin; perusarjen pyörittäminen on pääosin minun vastuulla, mieheni hoitaa kodin ja lapset taas usein viikonloppuisin, kun kierrän näyttelyissä. Turvaverkolla on iso merkitys ja mieheni vanhemmat onneksi auttavat paljon lasten kanssa.

– Kun saan lapset illalla nukkumaan, on koirien vuoro. Föönaan koiria joskus yön pikkutunneille saakka, Vartiainen huokaisee. – Olen perusluonteeltani aktiivinen ihminen ja tottunut tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. En juuri koskaan vastaa iltaisin puhelimeen, mutta näyttelymatkoilla autolla ajaessa on aikaa puhua puhelimessa!

Näyttelyitä harrastetaan koirien ehdoilla

Näyttelykoira ei vaadi samantyyppistä treenaamista kuin muissa lajeissa, mutta vireen säilyttämiseksi pienet näyttelytreenit ovat silloin tällöin paikallaan. Perustyö ja treenaus tehdään koiran ollessa pentu. Vartiaisen koirien perusarkeen kuuluu fyysisen kunnon ylläpitoa ja perustottelevaisuuden kertausta lyhyillä treeneillä. – Pyrin järjestämään yhteisiä hauskoja hetkiä näyttelyhihnan ja vaikka pallon kanssa. Koiramme saavat toteuttaa itseään melko vapaasti isolla pihallamme ja peltolenkeillä.

– Mielestäni parhaat näyttelykoirat on sopivassa suhteessa vapaasti kasvaneita. Kun niiden annetaan tehdä itse ja käyttää päätänsä, rakennetaan samalla egoa ja itsevarmuutta. Pentuna kiinnitetään huomiota perusrakenteeseen ja liikkeisiin, siihen miten koira kantaa itsensä.

Luonteella ja karismalla on suuri merkitys, koska tällä tasolla kyse on esiintymisestä. Spanielit ovat ihanteellinen rotu näyttelyhommaan, koska ne ovat helposti motivoitavissa, tekevät aina parhaansa ja todella tykkäävät esiintyä. Spanielit ovat myös monesti luonteensa puolesta käsittelyvalmiita ilman sen ihmeempää kouluttamista.

Kuluneena vuonna Vartiainen on osallistunut näyttelyihin valikoiden. – Olen säästellyt tilanteen mukaan sekä itseäni että koiriani. Näyttelypisteiden laskentatapa onneksi mahdollistaa sen, että joitakin näyttelyitä voi jättää tietoisesti väliin ilman, että kokonaispistemäärä kärsii. Tarkoitus kuitenkin on, että harrastus antaa enemmän kuin ottaa.

Save

Jätä kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään lähettääksesi kommentin.