Hovawart

Jaa tämä
  • Roturyhmä: Pinseri ja snautserityyppiset, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat (FCI 2)
  • Alkuperämaa: Saksa
  • Luonne: Hyväntahtoinen ja tasainen, omaa itsevarmuutta ja suojelutahtoa
  • Rakenne: Hiukan pitkänomainen ja voimakas
  • Väri: Merkkivärinen, vaalea ja musta ovat rodun värimuunnokset
  • Turkki: Hivenen laineikasta, pitkää ja vahvaa

 

1. Vaalea väri on yksi rodun värimuunnoksista.

Historia

Rotu pohjautuu koiratyypistä, joka on peräisin keskiajalta. ”Hofewartista” löytyy jo 1200-luvulta kirjallinen maininta. Sanat Hova sekä wart muodostavat nimen Hovawart ja kyseiset sanat merkitsevät pihaa ja vartijaa. Kerrotaan, että pojan nimeltään Eike von Repkow pelasti lapsena hovawartia muistuttava koira, kun pojan perheen linna valloitettiin slaavien toimesta. Kasvettuaan Eike von Repkow laati sen ajan merkittävimmät lakikokoelmat, ja kokoelmissa mainitaankin hovawart sellaisena eläimenä, jonka tappaminen on korvattava teko. Hiljaiselossa hovawartit olivat keskiajan jälkeen 1900-luvun alkupuolelle asti, kunnes kansallisista vanhoista koiratyypeistä innostuttiin Euroopassa luomaan rotuja. Maatiloilta löytyneitä keskenään samantyyppisiä koiria jalostuksessa käyttämällä alettiin rotua elvyttää 1922 alkaen. Alkuvuosina risteytettiin myös leonberginkoiria, newfoundlandinkoiria, saksanpaimenkoiria sekä muita rotuja. Alkuperäisen käyttökoiratyypin esiinsaaminen uudestaan mahdollistui tiukkojen valintojen ansiosta. Kantakirjaan merkittiin ensimmäinen pentue vuonna 1922. Huolimatta siitä, että hovawartin kasvatus oli innokasta ihan alusta asti, verotti toinen maailmansota pahasti rodun edustajien määrää ja syntyi erillisiä kantoja johtuen Saksan jakautumisesta. Rotu selvisi silti hankaluuksista ja hovawartista on tullut eritoten Pohjoismaissa kotimaansa lisäksi suosittu. Suomessa hovawartin virallinen rotujärjestö on Suomen Hovawart ry, joka perustettiin vuonna 1980. Rotujärjestöoikeudet Suomen Hovawart ry sai vuoden 1995 alussa ja järjestö toimii Kennelliiton alaisuudessa.

 

2. Sanat Hova sekä wart muodostavat nimen Hovawart ja kyseiset sanat merkitsevät pihaa ja vartijaa.

Luonne ja käyttötarkoitus

Hovawart on monipuolinen ja arvostettu käyttökoira. Se on hyväntahtoinen ja tasainen luonteensa puolesta, mutta se on kuitenkin kohtuullisen temperamenttinen, se on itsevarma ja siltä löytyy niin suojelu- kuin taistelutahtoa. Hovawart kiintyy vahvasti perheeseensä ja se tekeekin siitä loistavan suojelu- seura-, vahti-, jälki- sekä pelastuskoiran. Hovawartit ovat pidättyväisiä ulkopuolisia kohtaan. Verrattuna muihin rotuihin hovawartin aikuistuminen tapahtuu myöhään, usein suurinpiirtein kolmen vuoden ikäisenä. Pentu kannattaa jo varhaisessa vaiheessa sosiaalistaa muiden ihmisten, koirien ja toisten eläinten suhteen. Nykypäivän palvelus-, vahti- ja kotikoiran vaatimukset täyttyvät hovawartin tyypillisessä luonteessa. Omistajista suurin osa on koiransa luonteeseen tyytyväinen. Palvelus- sekä vahtikoiran piirteiden kehittäminen ja säilyminen ovat erityisen tärkeitä rotujärjestölle, vaarantamatta kuitenkaan sitä, että hovawart on perhekoiraksi soveltuva. Saksassa on alusta asti vallinnut rodun toivotuista luonteenpiirteistä sekä käyttötarkoituksesta kaksi näkemystä, jotka poikkeavat toisistaan jonkun verran. Koirista entisessä Länsi-Saksassa näkee ihannepalveluskoira -tavoitteen, kun entisessä Itä-Saksassa taas ajatusta vahti- ja perhekoirasta vaalittiin. Perinteisesti Suomessa on ajateltu, että käyttötarkoitukset eivät ole toisiaan poissulkevia, ja kumpaankin tehtävään sopiva välimuoto onkin ihanteena. Linjat ovat Saksassakin alkaneet sekoittua. Rodun merkittävimmät kasvatus- ja harrastusmaat Suomen ja Saksan ohessa ovat Sveitsi, Ruotsi, Ranska, Puola sekä Tsekki.

 

3. Hovawart on luonteensa puolesta hyväntahtoinen ja tasainen.

Terveys

Viime vuosina hovawarttien terveystilanteen kehitys on vaikuttanut huolestuttavalta. Tämä johtuu osittain siitä, että rodun keskuudessa ilmapiiri on aiempaa avoimempi ja rotujärjestölle raportoiminen sekä sairaustietojen keruu ovat parantuneet. Rodulla on kuitenkin yleistynyt muutama perinnöllinen sairaus ihan maailmanlaajuisella tasolla. Eritoten näitä yleistyneitä sairauksia ovat maksan verenkierron ohitus, SA-sairaus sekä kilpirauhasen vajaatoiminta. Hovawarteilta tutkitaan jonkun verran silmäsairauksia. Rodun yleisin silmäsairaus on harmaakaihi, mutta silmäsairaudet ovat sillä harvinaisia todettujen tapausten perusteella. Johtuen hovawartin nopeasta kasvusta, on se kasvuhäiriöille luuston ja nivelten osalta altis. Rodulla esiintyykin jonkun verran kyynärnivel-, polvi- sekä olkadysplasiaa. Näistä kolmesta on olkanivelen kasvuhäiriö rodulla yleisin ja harvinaisin on kasvuhäiriö kyynärnivelessä. Allergiat ja syövät ovat tulleet hovawartilla yleisemmiksi muidenkin rotujen tavoin. Saksassa kiinnitetään hovawartin terveyteen huomiota paljon. Käyttämällä tervelonkkaisia koiria jalostukseen vuosikymmenten ajan, on onnistuttu vähentämään eritoten lonkkavikatapaukset muutamaan prosenttiin. On myös edellytyksenä, että kaikki hovawart-yhdistykset pitävät näitä ponnisteluja esikuvanaan. Ilmeisesti hovawartit ovat varsin pitkäikäisiä kokoonsa nähden. Keskimäärin rodun elinikä oli Iso-Britannian Kennel Clubin kyselyn perusteella lähes 13- vuotta, kuitenkin otos oli aika pieni. Suomen rotujärjestö on saanut kymmeniä ilmoituksia rodun edustajista, jotka ovat eläneet yli 13-vuotta, ja vanhimmat saavuttaneet peräti 15-vuoden iän.

 

Lähteet ja lisätiedot:

Jätä kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään lähettääksesi kommentin.