Griffon

Jaa tämä
  • Roturyhmä: Seura – ja kääpiökoirat (FCI 9)
  • Alkuperämaa: Belgia
  • Luonne: Itsetietoinen ja valpas, hyvin tarkkaavainen
  • Rakenne: Tiivisrakenteinen ja pieni, miltei neliömäinen. Paino 3,5-6 kg. Huomattavimpana erityispiirteenä lähes inhimillinen ilme.
  • Väri: Griffon bruxelloisin värit ovat punainen ja punertava, päässä vähän mustaa sallitaan. Griffon belge on musta tai musta punaruskeilla merkeillä, merkit selvärajaiset ja puhtaat. Petit barbaçonin värit samoja kuin bruxelloisilla ja belgeillä, maski on musta.
  • Turkki: Griffon bruxelloisilla ja – belgeillä on karkea karva, joka on hivenen laineikas, mutta ei kuitenkaan kihara. Niillä on myös aluskarvaa. Bruxelloisin ja belgen karvan tulee silmien yläpuolella olla muuhun päähän verrattuna pidempää. Petit barbaçonilla on lyhyt karva, joka on kiiltävää, ihonmyötäistä ja karheaa.

 

1. Griffon bruxelloisilla ja – belgeillä on karkea karva, joka on hivenen laineikas, mutta ei kuitenkaan kihara. Kuvassa griffon bruxellois.

Historia

Belgiangriffon on rotuna todella vanha. Siitä on kolme rotumuunnosta: Griffon bruxellois, griffon belge sekä petit barbaçon. Kaikki kolme rotumuunnosta polveutuvat koirista, joita kutsuttiin ”Smousjeiksi” ja elivät vuosisatoja Brysselin alueella. Koiriin risteytettiin 1800-luvulla mopsia ja rubyväristä kingcharlesnispanielia, jotta karvasta aikaan saatiin musta ja lyhyt. Belgiangriffonia käytettiin aikoinaan rottakoirana hevostalleilla. Nämä pikkuiset ja erittäin valppaat koirat hävittivät talleilta jyrsijät ja vartioivat hevosvaunuja. Vuonna 1883 rekisteröitiin ensimmäiset griffon bruxelloisit. Griffoneista tuli hyvin suosittuja edetessä vuosisadan vaihteeseen ja suosiota edisti esimerkiksi Belgian kuningatar Marie-Henrietten kiinnostus rotuun. Rodun suosiota ja leviämistä edesauttoi myös se, että ulkomaille vietiin useita yksilöitä rodun edustajia. Ensimmäisen maailmansodan aikaan meinasi rotu kuolla sukupuuttoon, mutta 1920-luvulla sen kasvatuksessa päästiin jälleen vauhtiin. Jo 1920-luvulla ensimmäiset belgiangriffonit tulivat Suomeen, mutta kanta sittemmin hävisi ja 1950-luvun lopulla aloitettiin kasvatus uudestaan.

 

2. Belgiangriffonia käytettiin aikoinaan rottakoirana hevostalleilla. Kuvassa griffon belge.

Luonne ja käyttötarkoitus

Griffonin käyttötarkoituksena on toimia pienenä seura- ja vahtikoirana. Rodun kaikkien muunnosten luonne on valpas ja utelias. Vaikka moni suosittelee laiskalle ulkoiluttajalle kääpiökoiraa, on griffonia hankala kuvitella tyytyväisenä, jos sille ei anneta mahdollisuutta tarmonsa purkamiseen ulkoillessa. Griffonissa on ”taskukoossa” voimaa ja vauhtia, ja se on kunnon osallistuja! Griffonit kiintyvät kovasti omistajaansa ja ovat hyvin tarkkaavaisia pieniä seurakoiria. Griffon ei ole aggressiivinen tai arka. On kuitenkin syytä muistaa, ettei kyse ole lasten lelusta,- omaan turvallisuuteen ja asemaan kohdistunut epävarmuus tekee helposti siitä ”kultaisimmastakin” pienestä koirasta ärtyisän ja varautuneen. Muidenkin koirien tavoin oma rauha on griffonille tarpeen. Griffon voi olla haukkuherkkä erityisesti, jos perheessä on useampia rodun edustajia. Tähän kuitenkin vaikuttavat paljon omistajan koulutustaidot sekä viitseläisyys. Griffon sopii lenkkikaveriksi, mutta pakkasella lenkin pituus on syytä lyhentää sopivaksi, ja koira kannattaa suojata ulkona esimerkiksi villapaidalla. Edelleenkään rotuna griffon ei ole järin tunnettu, etenkään koiraharrastajien ulkopuolella. Vastaantulijat sekoittavat griffontaluttajan koiran joskus esimerkiksi laihaan mopsiin. Griffonit ovat elämäniloisia ja säilyttävät vilkkaan mielensä vanhennetuaankin.

 

3. Griffon on luonteeltaan itsetietoinen, valpas ja hyvin tarkkaavainen. Kuvassa petit barbaçon.

Terveys

Rodun perinnöllisiä sairauksia ovat esimerkiksi Patella luksaatio, Syringomyelia, harmaakaihi sekä Legg-Perthes. Patella luksaatio tarkoittaa polvilumpion sijoiltaan menoa ja on melko yleinen pienten rotujen vaiva. Syringomyelia on selkäytimen onkalotauti, joka monesti johtuu koiran lyhyestä kallosta, mikä on jalostettu ulkonäöllisistä syistä. Harmaakaihi on silmäsairaus, josta seuraa sokeus ja Legg-Perthes tarkoittaa taas aseptista kuoliota reisiluun päässä. Se on lonkkanivelsairauden muoto, jota esiintyy pienillä koiraroduilla. Sen oire voi olla ontumista aiheuttava arka lonkkanivel. Hengitysongelmia griffoneille voivat rakenteellisista syistä aiheuttaa liian pehmeä ja pitkä kitalaki sekä sieraimet, jotka ovat liian ahtaat. Sydämen vajaatoiminta on yksi griffoneiden yleisistä vaivoista vanhemmalla iällä, mutta mitä elinikään tulee, voivat griffonit elää hyvinkin 13-15-vuotiaiksi. Rotua pidetään yleisesti terveenä.

 

Lähteet ja lisätiedot:

 

Jätä kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään lähettääksesi kommentin.