Flexi vai remmi?

Ihmisiä kuuluu 3 koulukuntaan. Flexi-ihmisiin, remmi-ihmisiin ja ihan-sama-ihmisiin. Ja näistä sitten jaksetaan inttää inttämisen perään mikä on oikein ja mikä väärin. Tottahan se on, että flexi ei kaupungissa ole kovinkaan kätevä. Koira unohtuu helposti sinne metrien päähän ja vaaratilanteita syntyy helpommin. Jos koira pitää pikaisesti saada vierelle, voi metrien narun kelaus olla hidasta, varsinkin jos koira on vastahakoinen tulemaan taluttajan luokse.

Jos verrataan flexissä ja remmissä kulkevan koiran ja taluttajan välistä kommunikointia, niin flexissä kulkeva koira ajatutuu helpommin ”tuuliajolle”, eli sinne kontaktin ulottumattomiin. Kun koira kulkee hihnassa, yleensä siihen tulee otettua enemmän kontaktia. Näin suhde koiran kanssa tiivistyy hieman enemmän. Flexiä käytettäessä, etenkin kun kelan antaa rullata vapaana eestaas, koiran kaulaan muodostuu pieni jatkuva paine. Tämä paine saattaa voimistaa ei-toivottua-käytöstä, mm. toisen koiran kohtaamisissa. Toinen ei-niin-positiivinen piirre flexissä on se, että koira ei osaa hahmottaa milloin naru loppuu. Eli, flexissä koira ei mitenkään päin kykene ymmärtämään missä sen tulee kävellä ja missä ”vapaus” päättyy.

Toisaalta, flexi voi esim hiljaisella metsätiellä olla ihan käteväkin, mm. silloin, kun koira tuppaa nuuskuttelemaan joka toista heinän kortta. Siis silloin, mikäli tämä häiritsee taluttajaa. Se myös antaa koiralle mahdollisuuden liikkua hieman vapaammin, sekä ottaa jopa muutaman juoksuaskeleen. Lenkkeily koiran kanssa on parasta silloin, kun kumpikin siitä nauttii, ja saattaapa lenkki koirankin iloksi sinkua vahingossa aiottua pidemmälle 🙂

Oli talutusväline mikä tahansa, kaikki yhdessä tekemiset ja onnistumiset vahvistavat suhdettasi koiraan.

Jätä kommentti