Bullmastiffi

Jaa tämä
  • Roturyhmä: Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat (FCI 2)
  • Alkuperämaa: Iso-Britannia
  • Luonne: luotettava, reipas, uskollinen, valpas
  • Rakenne: vahvarakenteinen
  • Väri: juovikas, kellertävä tai punainen
  • Turkki: lyhyt ja kovakarvainen

Bullmastiffi on seura- ja vahtikoira.

Historia

Kirjallisuudessa on mainittu bullmastiffista jo 1700-luvulla, jolloin bullmastiffi oli peloton työkoira. 1800-luvulla se oli metsänvartijoiden apulainen ja otti salametsästäjiä kiinni. Bullmastiffi on nykyään pääsääntöisesti seurakoira, mutta esimerkiksi kotimaassaan Iso-Britanniassa sitä käytetään vieläkin työkoirana.

Bullmastiffia pidetään mastiffin ja bulldogin risteytyksenä. Rotuna bullmastiffi hyväksyttiin virallisesti vuonna 1924 Englannissa. Näyttelyihin rotu hyväksyttiin vuonna 1927. Suomeen ensimmäiset bullmastiffit tulivat 1950-luvulla.

Luonne ja käyttötarkoitus

Bullmastiffi on johdonmukainen, luotettava ja tasapainoinen koira, joka aistii omistajansa suhtautumisen vieraisiin ja omaksuu omistajansa suhtautumistavan tälläisissä tilanteissa. Koira rakastaa perhettään täysillä ja suojelee sitä. Bullmastiffi tahtoo olla mukana kaikessa mitä tapahtuu perheen arjessa.

little puppy bullmastiff played with boy in the house
Bullmastiffin koulutuksessa täytyy olla myös mahdolliset perheen lapset mukana, jotta koira tietää oman asemansa.

Rodun koulutuksessa täytyy olla johdonmukainen ja jämerä, sillä sääntöjen oppiminen vie koiralta aikaa. Se saattaa olla itsepäinen, vaikeasti koulutettava ja suojella liikaakin omaa perhettään. Bullmastiffin ei kuulu olla epävarma, arka tai aggressiivinen. Suojeluvaistonsa ansiosta se on hyvä vahtikoira.

Lauman arvojärjestyksen täytyy olla selkeä, ja bullmastiffin koulutuksessa täytyy kaikkien perheenjäsenten olla mukana, jottei koira rupea dominoimaan esimerkiksi lapsia tai muita eläimiä.  Bullmastiffi täytyy kouluttaa tottelevaiseksi olemalla ovelampi kuin koira itse sekä palkitsemalla sitä.

Bullmastiffi on voimakas ja osaa olla myös itsepäinen. Koiran suuren koon ja vahvuuden vuoksi sen täytyy totella omistajansa puhetta, sillä esimerkiksi lenkillä bullmastiffilla riittää voimaa vetää. Bullmastiffi syö melko paljon ja tarvitsee säännöllistä sekä runsasta liikuntaa. Se tarvitsee tilaa ja mielellään myös omaa pihaa. Harrastuksista sille sopii parhaiten pelastuskoiratoiminta ja metsähaku, vaikka vaikeasti motivoitavaa koiraa ei välttämättä saa kovin helpolla innostumaan harrastuksista.

Terveys

Erilaiset bakteeriperäiset ihosairaudet, kuten furunkuloosi ja hot spot, sekä lonkka- ja kyynerniveldysplasia esiintyvät jossain määrin bullmastiffeilla. Rotu kuuluu PEVISA-ohjelmaan juuri lonkka- ja kyynärnivelten osalta. Yleisimpiä kuolinsyitä bullmastiffeilla ovat erilaiset syövät. Rotu on kuitenkin kohtalaisen terve, vaikkakin sen keskimääräinen elinikä on vain noin 7 vuotta.

 

Lähteet ja lisätiedot:

  • Koiranomistajan käsikirja, 2012. Tri Bruce Fogle.
  • Kennelliiton rotumääritelmä
  • Kennelliiton jalostuksen tavoiteohjelma
  • http://www.mastiffit.com/12

Jätä kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään lähettääksesi kommentin.