No huhhuh, ompa ahne koira! Söisi vaikka itsensä hengiltä jos voisi!
Sen lisäksi, että nämä usein ruokaa rakastavat ystävämme tuppaavat varastamaan ruokaa helpommin kuin ei-niin-ahneet lajitoverinsa, yleensä ne myös hotkaisevat ruoan kitusiinsa ennenkuin olet ehtinyt selän kääntää kupille. Mitäpä tämä sitten aiheuttaa? Noh, ainakin jokainen ahneen koiran omistaja tietää, että ajoittain sieltä kaverin kidasta kuuluu röyhtäilyä, ja yökkimisen kaltainen närästys on monelle tuttua.
Eli arkisemmat ongelmat ovat noin niinkuin ruoansulatusongelmat ja oksentelu, pahimmassa tapauksessa jopa vatsalaukunkiertymä tai suolitukos, jos saattuukin niin, että koirasi pääseekin väärässä paikassa, väärään aikaan, huonojen tähtien alla oikein mässäilemään..
Mutta mitäpä hyötyä tuosta ahneudesta on? Ainakin se, että palkkaamiseen ei niinkään tarvitse välttämättä käyttää mielikuvitusta. Kaikenlainen koiran opettaminen ja treenaaminen on helpompaa, kun on joku, mikä motivoi ja mitä se koirasi himoitsee silmät kiiluen 😀 Ei muutaku iltaruoka taskuun ja menoksi! Nojoo, voihan tässä tietenkin vähän soveltaa, ja kannattaakin, varsinkin jos kaveri on ihan sairrraan ahnetta sorttia, ja jos nälkä on liian suuri, ei tekemisestä sitten tule välttämättä yhtään mitään kun häslätään kierrokset kaakossa, vain ja ainoastaan sapuska mielessä.
Tällöin voi antaa etukäteen vaikka puolet siitä annoksesta, niin ei ehdi eläinparka kuolla nälkään.. Eikä sen ole pakko olla edes sitä koiran varsinaista ruokaa, sitäkin voi vaikka vähän soveltaa antamalla jotain parempia makupaloja. Näin nimittäin juuri sieluni silmin omistajan palkkaamassa noutajaansa naudan sääriluulla 🙂
Ja sitten se ahneen vastakohta..
Monesti siitä nirsostakin koirasta kuoriutuu hyvä syömäri kun joutuu näkemään vähän vaivaa sen eväskupin eteen, eikä kaikki ole tarjottimella nenän edessä. Eli, ruoka toimii nirsollekin koiralle hyvänä motivaattorina, kun koiralla on nälkä. Eli, ruoka siis kannattaa tarjoilla esim. treenin yhteydessä palkkana, ei perinteisesti kupista nenän eteen tarjoiltuna.
Sitä paitsi, oli ahne tai nirso, monesti se oma omistaja muuttuukin vähän mielenkiintoisemmaksi kun pitää mielistellä ja tanssia sen pillin mukaan, että saa napaan täytettä. Ja yhdessä tekeminen ja onnistuminen vahvistaa suhdetta koiran kanssa.
Itsehän olen joskus koiran aktivoinnissa käyttänyt sen viimeisen oljenkorren, ja viskellyt eväät pitkin nurmikkoa/lumihankea. Tai sitten kaivanut kaapista kätevän ruokailualustan , on muuten helppo rullata vaikka matkalle mukaan, levitellä sapuska alustalle ja pakastaa, ja tämänhän voi sujauttaa myös tiskikoneeseen, ei tarvi itse jynssätä rakosia puhtaaksi… Niin ja tästä ei myöskään muuten niin vain hotkitakkaan, eipähän sitten kaverin tarvitse kärsiä niistä vatsanpuruista ihan niin kovasti. Paitsi että ei tähän sitä sääriluuta saa kyllä sitten asennettua (tiedoksi, ettei tule myöhemmin sanomista).
Kärsiikö koirasi eroahdistuksesta? Lue aiheesta artikkeli
Joko sinä olet tykännyt Dogium-facebook sivusta? Tule tästä mukaan 🙂
Kiitos hyvistä käyttökelpoisista vinkeistä , osaa niistä on jo kokeiltukin ?
On ollu itellä sekä ahne koira koulutettavana ja vastakohta omana et herkut ei toiminu koulutukseen. Koulutettavuuden kannalta monesti helpompaa mennä nameilla kun on ahne. Mutta yllätyksekseni kepin/lelun heitto ja rapsutus palkalla tuli huomattavasti varmemmin totteleva koira.
Vois kokeilla Velmulle, ku ei oikein ruoka maistu omasta kiposta..
Tuo olisi varmasti kätevä meidän hotkijalle 🙂
Olisi varmaan tosi hyvä meidän ahmatille. ?
Mulla on kummatkin, ahne ja ”mikään ei kelpaa”- koira. Ahne on kouluttanut mut olemaan namiautomaatti, en vaan jaksa sitä jatkuvaa ruinaamista ja haukkumista jotwn käsi käy taskussa tiuhaan – ei siis hyvä motivaatio ..koska saa muutenkin …nirso taas on helppo kouluttaa namien avulla – vaikka ruoka ei kelpaa niin namit kelpaa – pysyy siis aina valppaana vierellä valmiina tekemään käskystä heti kun huomaa että ahne saa namiautomaatista namia – käy se kouluttaminen näinkin ?
Hyviä vinkkejä! Meillä on nirso labradorinnoutaja, syö kyllä ruokansa maltilla ja nätisti ja sit koulutusjutuissa ei namut kelpaa palkinnoksi lainkaan 😀 parasta on kun pääsee tekemään.
Ruokailualustan voitti Laura Huttunen, onnittelut 🙂