Afgaaninvinttikoira

Jaa tämä
  • Roturyhmä: Vinttikoirat (FCI 10)
  • Alkuperämaa: Afganistan
  • Luonne: Ylväs, omanarvontuntoinen ja itsenäinen
  • Rakenne: Hoikat ja pitkät raajat, ihannekorkeus uroksilla 68-74 cm ja nartuilla 63-69 cm. Paino uroksilla 24-33 kg ja nartuilla 18-25 kg
  • Väri: Kaikki värit sallittuja, black & tan ja mustamaskinen golden yleisimpiä
  • Turkki: Silkkinen ja pitkä turkki

Afgaaninvinttikoira on itämaisen ilmeen omaava ylväs ja nopea seurakoira.

Historia

Legendan mukaan afgaaninvinttikoira on niin vanha rotu, että se on ollut Nooan arkissa mukana. Afganistanissa näitä koiria on suurella todennäköisyydellä käytetty yli tuhannen vuoden ajan metsästykseen ja vahtimiseen. Afgaaninvinttikoiran lähisukulaisia ovat tasit, taiganit sekä salukit, jotka ovat myös metsästäviä vinttikoiria Keski-Idästä. Afgaaninvinttikoira pysyi eurooppalaisille tuntemattomana kauan, ja rotua kohtaan heräsi kiinnostus vasta 1839 brittiläisten saapuessa Afganistaniin Intiasta. Siitä lähtien brittiläiset miehittivät ajoittain Afganistania aina 1922 -vuoteen asti, ja pikkuhiljaa tutustuivat myös afgaaninvinttikoiraan. Koirien hankkiminen kuitenkin oli hankalaa, koska halukkuutta niiden myyntiin ei afgaanien keskuudessa ollut. Ulkomaalaisilta koiria peräti piiloteltiin, mutta erityisestä arvostuksesta johtuen saatettiin jollekkin lahjoittaa afgaaninvinttikoira. Vuonna 1907 eräs afgaaninvinttikoira voitti Crystal Palacen Lontoon näyttelyn ja silloin afgaaninvinttikoirat tuotiin ensimmäistä kertaa Britanniaan. Rotu levisi sittemmin muualle maailmaan Englannista, ja voidaan sanoa, että rodun edustajat tulivat USA:han vuonna 1925 ja 1927 manner-Eurooppaan. Ensimmäiset koirat tuotiin Skandinaviassa Tanskaan 1930 -luvulla. Ensimmäinen afgaaninvinttikoira esiintyi Suomessa jo 1912 -vuonna, mutta tämän jälkeen afgaaninvinttikoira nähtiin uudelleen suomalaisissa näyttelykehissä vasta 1947. Suomessa rodun kasvattaminen aloitettin 1940 -luvulla ja monia afgaaninvinttikoiria tuotiin Suomeen Englannista, Ruotsista ja Tanskasta 40- sekä 50-luvuilla. Suomessa rodun nykykanta perustuu koiriin, jotka tuotiin Englannista ja Ruotsista 1950-luvun lopulla. Afgaaniharrastus lisääntyi 60-luvulta alkaen samalla kuin muukin koiraharrastaminen lisääntyi, ja tästä lähtien afgaaninvinttikoirien taso on Suomessa ollut korkea arvioituna kansainvälisesti. Muualle maailmalle onkin viety suomalaisia koiria, peräti Japaniin saakka.

 

1. Legendan mukaan afgaaninvinttikoira on niin vanha rotu, että se on ollut mukana Nooan arkissa.

Luonne ja käyttötarkoitus

Afgaaninvinttikoiralta löytyy omanarvontuntoa ja se on todella itsenäinen. Koira voi olla vieraita kohtaan pidättyväinen ja saattaa katsoa heitä vain viileästi. Kuitenkin tuttuja tavatessa afgaaninvinttikoiran tervehdys on lämmin ja riehakaskin. Se viihtyy kotona ja perhe on sille todella tärkeä, afgaaninvinttikoira onkin koko perheen koira. Se ei kuitenkaan jatkuvasti seuraa ihmistä tai pyöri jaloissa. Lapsiperheeseenkin rotu sopii, vaikka se ei lasten koira varsinaisesti olekaan. Afgaaninvinttikoira sietää todella hyvin lapsia noudatettaessa yleisten suositusten mukaisia sääntöjä koirien ja lasten kanssa. Pienten lasten ei voi kuitenkaan antaa talluttaa sitä. Afgaaninvinttikoira tarvitsee määrätietoista, mutta rakastavaa käsittelyä. Jos käsittely on kovin kurillista, voi afgaaninvinttikoiralta kadota sen luontainen iloisuus sekä ylväys. Temperamenttinenkin puoli on osa koiran luonnetta, mikä näkyy sen nauttiessa riehumisesta ja takaa-ajosta. Afgaaninvinttikoira ei ole haukkuherkkä, joten siltä osin se sopii kerrostaloonkin. Liikuntaa afgaaninvinttikoira tarvitsee runsaasti, ja sen pitäisi joka päivä saada juosta. Juoksumaastot on hyvä kuitenkin varmistaa turvallisiksi ja mielellään aidatuiksi, sillä koiran innostuessa käskyt menevät ”kuuroille korville” ja koira voi hävitä omille teilleen useiden tuntien ajaksi. Rodun edustajia käytetään kotimaassaan metsästäessä pieniä ja keskikokoisia riistaeläimiä. Niiden on tarkoitus saada saalis kiinni juoksemalla ja sen jälkeen pidätellä saalista sen aikaa, että metsästäjä tulee lopettamaan sen. Länsimaissa afgaaninvinttikoira on seurakoira ja sen kanssa harrastetaan esimerkiksi maasto- ja ratajuoksuja. Afgaaninvinttikoira on näyttelykoirana suosittu ja näyttelyissä sitä näkeekin todella paljon.

 

2. Afgaaninvinttikoira on itsenäinen ja siltä löytyy omanarvontuntoa.

Terveys

Tyypillisiä sairauksia ei afgaaninvinttikoiralla ole ja se on rotuna terve. Nuoruusiän perinnöllistä harmaakaihia esiintyy, mutta tapaukset ovat kuitenkin todella harvinaisia. Silmätutkimukset ovat olleet laajoja suomalaisilla afgaaniinvinttikoirilla aina 70-luvulta alkaen ja rotujärjestön pentulistalle pääsevätkin ainoastaan pentueet, joissa koirien silmät on todettu terveiksi kummankin vanhemman kohdalla. Afgaaninvinttikoirille on satunnaisesti tehty lonkkakuvauksia, eikä todettuja vikoja ole. rodun edustajat elävät noin 12-vuotiaiksi, rotu on siis aika pitkäikäinen.

 

Lähteet ja lisätiedot:

Jätä kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään lähettääksesi kommentin.